– Koulu ei kiinnostanut yhtään. Koko ajan oli muuta mielessä, Nummila myöntää. Hän arvelee, että opettajat ja osa koulukavereistakin pitivät häntä vain riesana.
Nummila on ollut aina vilkas ja energinen. Kaverit ovat kutsuneet häntä duracelliksi. Hän on ollut töissä marketissa lihamestarina ja Hong Kongissa työkalumyyjänä. Viimeiset vuodet hän oli töissä Pilkingtonilla.
– Kun sitten sain vihiä, että työt Pilkingtonilla loppuvat, aloin katsella Winnovan suuntaan.Läheiset ja tuttavat eivät olleet uskoa korviaan, kun Mikko kertoi lähtevänsä opiskelemaan liiketoimintaa. Ei hän sitä ollut uskoa itsekään, kun koulukaan ei ollut sujunut nappiin.
Winnovassa Mikko Nummila sai kuitenkin hyvän vastaanoton. Opettajat olivat kärsivällisiä, vaikka tehtävät jäivät välillä palauttamatta. Opettaja soitteli perään, että viitsitkö Mikko lähettää sen tehtävän.
– Yksi opettajista otti sitten vähän huumorilla puheeksi, että oletko ajatellut, voisiko sinulla olla ADHD. Se ei ollut koskaan tullut mieleeni, vaikka asiat jäivät aina kesken ja elämässä olin muutenkin sählännyt ja tehnyt vääriä valintoja.
Nummila lähti neurologisiin testeihin ja ne paljastivat, että opettajan arvelu oli oikea. Mikolla todettiin aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö ADHD ja hän sai siihen lääkityksen.
– 1,5 vuotta opiskelut olivat sujuneet Winnovassa aika takkuisesti. Kun sain lääkityksen, olo jotenkin kirkastui. Tekemiseen löytyi fokus, hän selittää muutosta.
Syyskuussa Nummila sai liiketoiminnan perustutkinnon valmiiksi. Hän on tutkinnosta tyytyväinen ja ylpeäkin, mutta aina löytyy parantamista.
– Sain hyvät arvosanat, mutta yksi arvosana oli sen verran huono, että voisin sitä korottaa, hän miettii. Toisaalta hän opettelee seesteisempää elämäntapaa.
Mikko kertoo, että aiemmin hän saattoi keskittyä hullun lailla johonkin hommaan, mutta sitten kun tuli pienikin häiriö, hän uuvahti. Sen jälkeen jatkaminen oli vaikeaa.
– Nyt opettelen olemaan ei-ADHD, eli opettelen sanomaan ei ja tasapainottamaan tekemisiäni.
Siltä ulkopuolisesta ei ihan heti vaikuta, sillä Nummila on mukana kahdessa yrityksessä osakkaana. Toisella yrityksellä on energiajuomien maahantuontia ja toinen yritys myy artisteja keikoille. Lisäksi Nummila on ollut Taito-Vakan kautta viime syksystä alkaen töissä Yaralla.
– Nyt etsin kuitenkin vastaavaa työtä. Tykkään myyntityöstä ja tiedän, että siinä olen hyvä. Haluan päästä vaihteeksi myymään vaikka jotain koneita tai kemikaaleja. Kinkkuja on tullut myytyä jo riittävän paljon, hän naurahtaa.
Nummila kokee, että kun uusi kiinnostava työ löytyy, elämä on mallillaan. Poika pääsi juuri armeijasta ja miettii opiskelua. Perheessä on myös 5-vuotias punatukkainen päivänsäde sekä koiranpentu, jonka kanssa Mikko käy lenkeillä luonnossa. Mukana kulkee myös kamera, sillä kuvaaminen on hänelle rakas harrastus.
Mikko Nummila mietti kovin etukäteen tätä haastattelua. Sitten hän päätti rohkaista mielensä ja kertoa tarinansa. Hänellä on siihen tietty motiivi:
– Haluan rohkaista erityisesti aikuisia miehiä opiskelemaan. Miehet usein vain tyytyvät siihen mitä on.
Hän arvelee, että hänen tapaansa moni mies on kokenut koulunkäynnin tylsänä. Opiskelusta on voinut jäädä väärä kuva.
– Kun on tarponut elämässä polvia myöden sonnassa ja kokenut vähän kaikenlaista, osaa arvostaa opiskelua ihan eri tavalla. Winnovassa on myös todella hyvät opettajat, hän kehuu.
