Istun ikkunan ääressä ja katselen lumenpeittämää pihamaata. Nyt on aika suunnitella ja oppia aikaisempien kesien erehdyksistä.
Mitä jos pihan tuo kohta ei olisikaan noin, vaan siinä olisi jotain ihan muuta? Tunnistanko pihani valaistus- ja kosteusolosuhteet niin, että osaan valita sopivat kasvit? Keväällä taimitarhojen ja -kauppojen yltäkylläinen valikoima häkellyttää, ja ostopäätöksen hetkellä kasvien tarpeet unohtuvat.
Yksi syy muuttooni kaupungin keskustasta maalle, oli saada oma piha, jossa voi nauttia kukista, pörriäisistä ja linnuista sekä opetella tuottamaan ruokaa omaan käyttöön. Ensimmäisenä kesänä maltoin mieleni ja odotin ja tutkin, mitä kaikkea pihalta löytyy – näin puutarhakirjoissa neuvottiin.
Pihalla oli paljon puita, pensaita ja perennoja, mutta valmista kasvimaata ei ollut. Kasvimaan perustamisen sijasta aloitin kokeiluni kasvilavoista. Kasveiksi valitsin herneen, kesäkurpitsan ja tomaattin.
Panin lavojen pohjalle tuhdisti hevosenlantaa, joten herne ei kasvanut. Kesäkurpitsa tuotti alkukesällä niin paljon, etten saanut kaikkea syödyksi.
Loppukesällä kukat eivät pölyttyneet vaan mätänivät. Tomaatti tuotti hyvin, mutta hedelmät eivät ehtineet kypsyä.
Seuraavana kesänä lisäsin lavojen määrää. Yhteen lavaan tuli taas tomaattia ja hernettä, ja lisäksi porkkanaa. Yhteen istutin perunaa, yhteen kesäkurpitsaa ja yhteen mansikkaa.
Apupoikana istutustöissä oli tietenkin Siiri-koira. Perunoiden istuttaminen oli niin mielenkiintoista, että Siirin oli ihan pakko käydä tarkistamassa, että ovatko ne mukulat nyt varmasti siellä mihin ne pantiin.
Osan hän kävi varalta istuttamassa parempaan paikkaan. Porkkanat olivat aluksi riveissä, mutta Siirin mielestä hajakylvö oli parempi, joten hän kävi kaivamassa ja levittämässä kylvöksiä niin moneen kertaan, että lopputulos taisi olla viisi porkkanaa.
Mansikka oli keskiaikaista lajiketta. Tämä termi aiheutti taimikaupassa huvittavan väärinkäsityksen, kun aluksi ymmärsin, että lajiketta oli viljelty keskiajalta lähtien ja sen takia varmasti kestävä ja hyväksi havaittu.
Lajike kukki hyvin ja raakileita tuli runsaasti. Siiri tarkkaili kypsymistä ja koemaistoi, niin että kypsiä marjoja ei minulle asti riittänyt. Kesäkurpitsaa tuli niin paljon, että osa jäi syömättä.
Ensi kesää varten lumen alla odottaa kaksi uutta kasvilavaa. Syötävän kasvattamisen lisäksi suunnitelmissa on säilönnän alkeiskurssi. Minua kiinnostavat erityisesti sellaiset säilöntämenetelmät, jotka eivät ole riippuvaisia sähkökatkoksista.
Kirjoittaja opettelee hyödyntämään vallitsevia olosuhteita.