Hierojan työ on ollut lottovoitto – Kipeät niskat vaivasivat työikäisiä jo 50 vuotta sitten

0
Hannele Rantasen hierontapöydällä on ollut asiakkaita pikkulapsista aina nuoriin, työikäisiin ja ikäihmisiin saakka. Hän on työssään nähnyt, että hieronta auttaa.

Niskajumeja, päänsärkyä, lihaskipuja ja monenlaista kremppaa on Hannele Rantanen työvuosinaan hieronut auki. Viime syksynä hänelle tuli täyteen 50 vuotta hierojana.

Rantanen kertoo olleensa jo seitsemän vuotta eläkkeellä, mutta asiakasvirta ei ole katkennut, vaikka korona veikin puolet asiakkaista. Haastattelupäivänä hierottavia on tulossa kolme.

– Tilaukset harvenevat, mutta se on ihan hyvä asia.

Rantanen on tyytyväinen tilanteeseen, että työtaakka on keventynyt, vaikka hänestä on ihana tavata asiakkaitaan, joista on tullut ystäviä vuosien ja vuosikymmenten aikana.

Usein puhe alkaa pulputa jo ovella. Mitään meheviä juoruja ei haastateltavalta kuitenkaan irtoa.

– Kyllä täällä kaikkea käsitellään, mutta ne jutut pysyvät täällä neljän seinän sisällä.

Hieronta on fyysistä työtä.

– Minulla ei käy ketään helppoa ihmistä. Kaikilla on oikea tarve. Niitä saa oikeasti hieroa, ei mitään silittelyä.

Hannele Rantanen tekee töitä seisaaltaan.

– Liike lähtee kantapäästä. Otan vauhtia vähän kauempaa. Pysyn kunnossa, kun teen töitä, Hannele Rantanen sanoo.

Kovimmalle rasitukselle hierojan työssä joutuvat kädet, ja niitä Hannele Rantanenkin on joutunut jumppaamaan kuntoon.

– Yhtään kenkkua päivää ei ole ollut. Joskus tuli tehtyä 10-tuntisia työpäiviä.

Hannele Rantaselle hierojan työ on ollut kuin lottovoitto, sillä hän on aina tykännyt tehdä töitä käsillään ja olla tekemisissä ihmisten kanssa. Hierojan ammattia hänelle ehdotti oma äiti, joka kotona Seinäjoella luki lehdestä, että hierojakouluun Lahteen haetaan oppilaita.

– Olen aina ollut kova seikkailemaan, kulkemaan ja valmis lähtemään. Laitoin paperit ja pääsin sisään.

50 vuotta sitten alussa hierojakoulu kesti puoli vuotta. Hierojakouluja oli vähän, ja siten hierojista oli pulaa.

– Kuusi tuntia teimme töitä ja kaksi tuntia opiskelimme anatomiaa. Siihen aikaan koulua käytiin lauantaisinkin.

Hierojan paperit Rantanen sai käteensä vuoden 1972 elokuussa. Lahdesta hänen tiensä vei miehen perässä Raumalle ja pari kuukautta myöhemmin Laitilaan, jossa hän onkin viihtynyt yhtä kauan kuin hierojan töissä.

Laitilaa Rantanen kehuu hyväksi. Ensin hän asui kerrostalossa, sitten nykyisessä omakotitalossa, joissa molemmissa hänellä on ollut työhuone kodin yhteydessä. Uran alkupuolella hän oli myös terveyskeskuksen kuntoutuksessa töissä.

– Sen parin vuoden jälkeen ihmiset uskalsivat tulla tänne kotivastaanotolle.

Pitkät asiakassuhteet ovat Rantasen mielestä hyväksi. Jos aina käy eri hierojalla, ei hoidolla ole jatkuvuutta.

– Tuttu hieroja tietää, mistä hakee klumppuja ja kipeitä kohtia.

Viiden vuosikymmenen aikana Hannele Rantasen koulutus ei ole vanhentunut. Ihmisen anatomia, ja myös niska- hartiasseudun vaivat, ovat entisellään. Istuva elämäntapa on muuttanut ryhdin etukenoiseksi.

– Omaehtoinen voimistelu on ihan hyvä, ja kaikki ryhmäliikunnat ovat mukaansa tempaavia. Ettei ihan koko päivää ja iltaa istuisi telkkarin ja netin ääressä.

Hieroja suosittelee lähtemään liikkeelle. Hannele Rantasen arkeen iloa tuovat päivittäiset metsälenkit.