– Sota. Ukrainassa on sota. Näitä sanoja on toisteltu jo vuoden ajan. Maailmamme jakautuu aikaan ennen sotaa ja sodan aikana, Viktoria Hulenko aloitti.
Kirkonkellot rikkoivat Laitilan torilla perjantai-iltana vallinneen hiljaisuuden. Laitilan ukrainalaiset ry järjesti Ukrainan sodan vuosipäivälle omistetun muistotapahtuman. 24. helmikuuta tuli täyteen tasan vuosi siitä, kun Venäjä aamuyön tunteina vyöryi rajan yli Ukrainaan.
Läpi tapahtuman puheesta vastasivat ukrainaksi Larisa Kobets ja suomeksi Viktoria Hulenko. Tapahtumassa kuultiin Ukrainan kansallislaulu, Oi u luzi -yhteislaulu sekä Laulu-rukous “Sytytä kynttilä”.
– Joku on menettänyt isänsä, pojan, veljen tai rakkaan. Ja pahinta on, kun pienet lapset kuolevat. Sota. Tässä sanassa on äitien tuska ja epätoivo, haavoittuneiden huokaus ja orpojen huuto, Hulenko käänsi Kobetsin puhetta.
Paikalle saapui runsaasti väkeä. Monet ukrainalaiset olivat kietoneet maansa lipun harteilleen ja lapset kantoivat pieniä ukrainan lippuja käsissään. Paikalla oli myös runsaasti paikallisia osoittamassa tukeaan ukrainalaisille ja useat ohikulkijatkin pysähtyivät seuraamaan ohjelmaa.
Puheiden välissä saatettiin ilmaan huutaa tervehdys Slava Ukraini eli Kunnia Ukrainalle, johon tavan mukaan yleisö vastasi Herojam Slava eli Kunnia sankareille. Kyyneleiltäkään ei vältytty etenkään silloin, kun nuoret kertoivat omissa puheissaan kokemistaan kauheuksista esimerkiksi Hersonissa, joka oli Venäjän miehityksen alaisena usean kuukauden ajan.
Yksi nuorista puheen pitäjistä oli Kiovan yliopistossa opiskeleva Ruslana Turchak. Hän saapui Laitilaan pian sodan alkamisen jälkeen. Paikkakunnan valinta oli helppo, sillä Ruslanan serkku oli perheineen asunut Laitilassa jo viiden vuoden ajan ja houkutellut Ruslanaa tänne jo aiemmin.
– Lähdin Ukrainasta viisi päivää sodan alkamisen jälkeen ja matkani Laitilaan kesti viisi päivää. Saavuin siis tänne 5. maaliskuuta.
Turchak kokee Laitilan hyväksi paikaksi asua, sillä täällä on paljon ukrainalaisia ja kaikki pitävät tiiviisti yhtä. Apu kaupungilta ja paikallisilta on myös ollut korvaamatonta, ja tästä Turchak myös puheessaan kiitti ihmisiä.
– Suomi ja Puola ovat sellaisia valtioita, joilla on kokemusta siitä, mitä kaikkea Venäjä voi tehdä. Meidät on ehkä siitäkin syystä otettu hyvin vastaan, mutta kaikkialla tilanne ei ole tämä. Oli tärkeää järjestää tapahtuma, jotta voimme osoittaa kiitoksemme, mutta meidän on myös muistutettava, että sota ei ole ohi.
Tapahtuman jälkeen halukkaat saivat viedä kynttilän hautausmaalle muualle haudattujen muistopaikalle. Lisäksi rauhankellot soivat uudelleen kello 19.
Tapahtuman jälkeisenä päivänä Hulenko vielä kiitti kaikkia osallistujia ja kertoi tapahtuman merkityksestä.
– Meidän pitää muistaa kaikkia niitä, jotka antoivat henkensä vapauden puolesta. Piti muistuttaa myös, että sota jatkuu ja tuki on tarpeen edelleen. Tapahtuma yhdisti meidän ja korosti, että yhtenäisyys on tärkeää.
