Tinja Jalonen
Metsästys on ollut laitilalaisen Petri Nielan ja hänen poikansa Oton yhteinen harrastus jo monta vuotta. 14-vuotias Otto oli ensimmäistä kertaa isänsä mukana hirvijahdissa noin kuusi vuotta sitten. Siitä lähtien hän on ollut innokkaasti mukana kaikessa mahdollisessa metsästykseen liittyvässä.
Otto ja Petri kuuluvat Kaikun metsästysseuraan, jossa Otto oli ensin kolme vuotta seurassa koejäsenenä. Nyt hän on ehtinyt olla kaksi vuotta virallisena jäsenenä.
Petri aloitti metsästysharrastuksen noin 15-vuotiaana kavereidensa innoittamana. Pian hän osti oman haulikon, ja on pitänyt harrastustaan yllä jo kymmeniä vuosia. Myös Oton kaveripiiristä löytyy metsästäjiä, yksi heistä on jopa samassa seurassa.
Kaksikko käy yhdessä peura- ja hirvijahdissa, ruokkimassa ja kyttäämässä peuroja sekä loukuttamassa pienpetoja. Heillä on ruokintapaikka Padolla, jonne viedään kauraa sekä porkkanoita.
Peuroja käy vaihtelevasti, välillä paljonkin, mutta joskus on hiljaista. Riistakameraan ilmestyvät ilveksen kuvat selittävät hiljaisia aikoja.
Kesäisin Otto ja Petri pyrkivät käymään Kaikun viikoittain järjestämissä harjoitusammunnoissa. Koronan vuoksi ammunnat ovat jääneet kuitenkin hieman vähemmälle. Loukkuihinsa he ovat saaneet enimmäkseen supeja ja kettuja, välillä myös mäyriä.
Hirvien ja peurojen metsästyksen lisäksi Petri käy myös kyyhkystämässä. Välillä hän on ollut kanalintujahdissa Ilomantsissa tai Kuhmossa. Kerran tuli käytyä myös hanhijahdissa Virossa.
Sorsastus tuottaa hieman ongelmia, sillä hyviä sorsajärviä ei löydy aivan kaikkialta. Parhaan metsästysmuiston paikkaa pitää villisian ampuminen vuonna 2016 Kaikun alueelta.
Onnistuneen hirvijahtiviikonlopun jälkeen on vuorossa eläinten paloittelu. Paloitteluun kuluu aina koko päivä, ja Petri on yleensä sen vuoksi pois töistäkin. Otto ei kuitenkaan voi olla poissa koulusta, joten hän ei osallistu paloitteluihin.
– Hirvijahdissa, ja miksei peurajahdissakin, on se omanlainen mukava jännitys, Petri kertoo.
Nuoresta iästään huolimatta Otto on otettu hyvin vastaan muiden metsästäjien keskuuteen. Hänen pitää ampumistilanteissa olla vielä Petrin kanssa, mutta 15 vuotta täytettyään hänelle voidaan hankkia rinnakkaislupa Petrin aseeseen.
Välillä Oton toinen harrastus, jääkiekko, on haitannut metsästystä, kun viikonlopun hirvijahdin kanssa päällekkäin on osunut jääkiekkopeli. Otto on kuitenkin onnistunut tasapainottamaan molemmat harrastuksensa melko hyvin.
Otto ampui ensimmäisen hirvensä vain 11-vuotiaana. Hän ja Petri olivat tuolloin yhteisjahdissa Vaimarossa, ja heidän passipaikakseen osui hirvitorni aukean laidalta. Hetken odottelun jälkeen he näkivät hirven tulevan aukiolle, ja Otto alkoi tähdätä sitä. Laukauksen jälkeen hirvi juoksi metsään ja Petri kysyi, että osuiko.
– No osuin tietysti! Otto vastasi.
Ja pian Otto jo seisoikin ylpeänä ensimmäisellä hirven kaadollaan.
Menneenä jahtikautena kummallekaan metsästäjälle ei tullut hirveä kohdalle, mutta peuroja he ovat saaneet. Otto on ampunut kauden aikana kaksi peuraa ja Petri kolme.
Kotona he syövät usein riistaruokaa. Peuran ja hirven lihasta tehdään kaikenlaista, jauhelihakeittoa tai vaikkapa lihakastiketta.
Herkkua ovat tietysti paistetut sisäfileet. Joskus ruuanlaitto vaatii enemmän aikaa, joten esimerkiksi hirven paistit he kokkaavat viikonloppuisin, kun on aikaa odotella lihan sulamista ja kypsymistä. Nielat ovat myös tehneet itse kuivalihaa ja makkaraa.
