Pirjo Koski
Vilkaisin ikkunasta ulos. Taivas oli lonkeron harmaa, niinpä menin takaisin tietokoneelle käsittelemään kuvia.
En yhtään tiedä, mikä sai nousemaan kesken kaiken ylös, mutta onneksi nousin. Etiäinen kuljetti jalkani keittiöön ja kurkatessani ikkunasta näin läntisessä horisontissa vilauksen infernaalisen kirkkaasta helmiäispilvestä. Koko taivaanranta kylpi pilviaukoissa loputtomissa sateenkaaren väreissä.
Kului sekunti seistessä hoomoilasena. Ei yhden tähden, huomasin ajattelevani – eihän tuollaisia olekaan. Tavallisten alapilvien tehdessä taivaalla tilaa värikkäitä ilmestyksiä näkyi aukkopaikoissa lisää. Nuohan ovat vesijääpilviä!
Sitten repesin toimintaan. Missä on toppavaatteet, ota kamera, sieppaa jalusta ja nyt ulos!
Seuraavaksi laukkasin kevyessä takakenossa pihalle ja kipitin tien yli lännen puolen naapuriin. Naputtelin matkalla viestiä aviomiehelle ja nettiin, nyt pitää saada ihmiset näkemään harvinainen ilmiö ja äkkiä.
Pystytettyäni kameran jalustoineen ei kulunut minuuttiakaan, kun kuulin juoksuaskeleet ja näin lähestyvällä hahmolla tutun takakenon, kun aviomies spurttasi lailla Vireenin paikan päälle. Alkaa mies muuten tulemaan vuosi vuodelta enemmän meikäläiseen. Sujuvasti hänkin ryntäilee ympäriinsä, kun tulee ilmiöitä.
Lounaan puolen helmiäispilvi oli yhtä kirkas kuin kesän kirkkain valaisevien yöpilven näytelmä ja lisäksi helmiäisissä oli uskomattoman paljon muodollisesti samaa. Ne sisälsivät kirkkaita laineita ja pyörteitä.
Taivaalla oli myös värejä, joita ei edes unelmoinut näkevänsä, kirkkaita pastelleja laidasta laitaan: vihreää, sinistä, vaaleanpunaista, punaista. Joka puolelle levittäytyi hopeanvärinen hohde ja taivaalta siroontui ympäristöön ruusunpunaista, epätodellista valoa.
Tämän illan valaistus oli kuin toisesta maailmasta. Olo oli kuvatessa ihan epätodellinen.
Eikä tässä ollut kaikki tällä erää, vaan reilua tuntia myöhemmin sain ikuistaa vielä helmiäiset Kuun valossa. Harvinaista potenssiin kymmenen.
Valitettavasti nämä ihanuudet herkuttelevat pienen palan otsonia aina ilmaantuessaan. Helmiäispilvet koostuvat rikkihaposta, typpihaposta ja jääkiteistä. Nähdyllä kauneudella on siis hintansa.