– Meillä on pienen kansakunnan etu. Meidän ei tarvitse kaivata mennyttä suurvaltaa, niin kuin suuri osa Euroopan valtioista tekee. Eikä meidän tarvitse tuntea syyllisyyttä menneisyydestä, esimerkiksi siirtomaaherruuden takia. Eikä meidän tarvitse pullistella sinne sun tänne näyttääksemme kuinka mahtavia me olemme. Meidän ei tarvitse rakentaa imperialismia ja uhrata siihen voimiamme. Voimme käyttää ne yhteisen hyvän, yhteiskunnan luomiseen ihan jokaiselle. Kovin vaikea historioitsijan on löytää Suomen vertaista 200 vuoden menestystarinaa.
Suomen onnistumisen hetkiä historiassa listasi kirjailija Kaari Utrio Eläkeliiton Someron yhdistyksen laskiaisjuhlassa.
– On asioita, joilla tämä Pohjolan köyhin peräkolkka, jota olemme koko historiamme ajan olleet, on nostanut itsensä maaksi, joka näkyy kaikenlaisilla kadehdittavilla listoilla. Olemme esimerkiksi viidettä kertaa maailman onnellisin maa. Näin monta kertaa esiintyminen tällaisessa yhteydessä kertoo jotakin merkittävää.
Utrion mukaan ratkaiseva hetki koko suomalaisen kansakunnan synnyssä juontuu Napoleonin sodista 1800-luvun alusta.
– Meitä oli silloin vajaa miljoona, emmekä me voineet vaikuttaa mitenkään asiaan. Mutta juuri silloin suomalaisilla oli erinomainen tuuri, tai lykky.
Suomen suurruhtinaskunta luotiin Porvoon maakuntapäivillä 1809. Samaan aikaan Eurooppaa runteli yli kymmenen vuotta kestäneet lakkaamattomat sodat. Kuitenkin Venäjän imperiumin keisari Aleksanteri I:llä oli aikaa matkata Porvooseen antamaan keisarillinen sanansa siitä, että Suomessa säilytettiin Ruotsin aikaiset lait. Ennen kaikkea oikeus kokoontua säätyvaltiopäiville päättämään laeista ja veroista.
– Tämä oli aivan poikkeuksellinen juttu, sillä Venäjällä ei ollut minkäänlaista valtiopäivälaitosta, vaan itsevaltainen tsaari.
– Keisari Aleksanterilla oli elämässään muutaman vuoden kestänyt kausi, jolloin hänen ajatusmaailmansa oli melko vapaamielinen ja edistyksellinen. Suomen valloitus sattui juuri tähän aikaan. Ja tätä keisarillista sanaansa hän ei voinut myöhemmin perua, niin kuin ei kukaan hänen seuraajistaankaan seuraavaan 90 vuoteen.
– Juuri tänä aikana suomalaiset pystyivät rakentamaan toimivan, suomalaisen yhteiskunnan. Eli kun sortovuodet 1890-luvulla alkoivat, niin suomalainen yhteiskunta kesti ne.
Utrio listasi muutaman seikan, joissa tuohon aikaan suomalaisilla kävi uskomaton tuuri.
– Ensinnäkin virkamiehistö. Liian vähän puhutaan sen tasosta yhteiskunnan tekijänä.
Keisari takasi suomalaisille yksinoikeuden tulla nimitetyiksi suurruhtinaskunnan virkoihin.
– Siis venäläiset eivät päässeet suomalaisiin virkoihin, mikä oli äärettömän tärkeää. Suomalaiset virkamiehet olivat maineeltaan, Ruotsin perintönä, lahjomattomia. Sen sijaan venäläisiä virkamiehiä pidettiin, aivan aiheesta, läpeensä lahjottavina.
– Näin suomalainen virkamiehistö pystyi rakentamaan itselleen aivan poikkeuksellisen maineen koko valtavassa Venäjän imperiumissa.
– Venäjällä meitä suomalaisia pidettiin lapsellisen rehellisinä, ja tästä ylenkatseisesta näkemyksestä oli pikku kansalle huomattavaa etua. Emme olleet uhka, emmekä riesa.
– Virkamiehet onnistuivat vakuuttamaan Venäjän johdon siitä, että suomen kielen puhuminen vieraannuttaa kansamme ruotsalaisuuden kaihosta. Ja niin venäläiset ryhtyivät suosimaan suomea ja kieli pääsi kehittymään.
Samanlainen temppu oli oma raha.
– J.V. Snellman selitti venäläisille, että suomalaiset ovat liian köyhiä käyttämään niin arvokasta valuuttaa kuin rupla. Suurruhtinaan maan talouteen sopi paljon paremmin vähäarvoinen, pikkuinen Suomen Markka.
– Ja niin meille alettiin rakentaa teollisuutta, koululaitosta ja kaikenlaista hyvää, kunnes nousevan panslavismin, isovenäläisyyden, myötä suunnattoman imperiumin johdossa havaittiin, että erämaahan, aivan pääkaupungin tuntumaan, oli noin vain päässyt syntymään parin miljoonan tšuhnan (venäläisten käyttämä haukkumasana) asuttama melkein valtio, jolla oli oma kieli, raha, postimerkki, senaatti, itsenäinen oikeuslaitos, poliisi, tulliraja ja valtiopäivät. Siitä alkoivat 1899 helmikuun manifestilla sortovuodet. Eli keisari petti sanansa.
Sortovuosien aikana kuitenkin maahan saatiin yksikamarinen eduskunta ja yleinen, yhtäläinen äänioikeus koko kansalle. Myös naisille ensimmäisenä Euroopassa.
– Ja on muistutettava siitä, että Suomen eduskunta oli silloin ja paljon sen jälkeenkin kaikkein edistynein kansanedustuslaitos koko maailmassa, Utrio huomautti.
– Sitten itsenäistyttiin ja koettiin kauhea sisällissota. Muut Venäjästä irtaantuneet reunamaat kävivät oman sotansa. Aika pian osa reunavaltioista ja muustakin Euroopasta ajautui enemmän tai vähemmän autoritääriseen suuntaan, jotkut suorastaan diktatuureiksi.
Suomessakin puuhattiin kuningasta, mutta päädyttiin demokraattisesti hallittuun tasavaltaan.
– Tasavalta-sana on aika erikoinen. Muualla maailmassa se on republic-tyyppinen sana. Esimerkiksi latinalaisperäisesti res publica, julkiset asiat. Mutta suomen kielessä on ihan oma sanansa demokraattiselle, perustuslailliselle järjestykselle. Se on peräisin Elias Lönnrotilta, joka nappasi sen eräästä pilasanonnasta: ”Tasavalta tappelussa, lyöpi kuka kerkiää.” Ei voinut kaveri varmaan kuvitella, kuinka mahtava sana tästä tuli.
Sisällissodan jälkeen, kun maamme oli kahtia repeytynyt väkivaltaisessa yhteenotossa, järjestettiin puoli vuotta myöhemmin kunnallisvaalit ja vuoden päästä eduskuntavaalit.
– Se on historioitsijalle aivan käsittämätön ja ällistyttävä ilmiö.
Itsenäistymisen jälkeen Suomelle rakennettiin nopeassa tahdissa pohjoismaisen oikeusvaltion perustukset.
Utrio nosti esille muutaman tärkeän lain, joita sata vuotta sitten rakennettiin: torpparilaki, joka oli valtava maareformi, kahdeksan tunnin työpäivä, kunnallisdemokratia, oppivelvollisuus, uskonnonvapaus, köyhäinhoito, työväensuojelu, progressiivinen verotus ja kaikkien naisten täysivaltaisuus.
– Nyt kaikki pitävät näitä asioita itsestäänselvyyksinä, mitä ne eivät ole. Ne olivat todella painavia peruskiviä nykyisen yhteiskunnan olemassaololle.
– Näin meille parissa vuosikymmenessä rakennettiin kansakunta, joka kesti toisen maailmansodan.
Utrio muistutti myös seikasta, joka jälkeenpäin katsoen oli ainutlaatuinen voimanponnistus sodasta juuri ja juuri selvinneelle kansalle.
– Sodan aluemenetysten vuoksi maa otti vastaan ja asutti karjalaisen ja muunkin siirtoväen, yli 10 prosenttia kansasta. Se ei ollut mikään helppo prosessi. Maanhankintalain eli valtaisan maan uusjaon jälkeen normaalisti historioitsija odottaisi levottomuuksia ja väkivaltaa. Mutta suomalainen väestö suhtautui tähän pakkotilaan yllättävän järkevästi. Kun rauha tuli, rauha tuli.
Muualla Euroopassa kärsittiin sodan loppuvaiheilla ja sen jälkeenkin miljoonien ihmisten pakolaisvirroista ja -leireistä, nälänhädästä ja kulkutaudeista. Suomalaiset huolehtivat toinen toisistaan.
– 1940-luvulla suomalaiset olivat todella nollapisteessä. Ja silti rutiköyhässä, sotakorvauksia maksavassa maassa ulotettiin neuvolalaitos jokaiseen kuntaan 1949. Ja ainoana maailmassa. Tämä asenne kertoo mielestäni niin järkevästä tulevaisuudenuskosta, että se pitäisi mainita aina, kun kehumme itseämme.
Utrio kertoi myös pienestä hetkestä omassa perheessään, jolloin hän kuulusteli pojanpoikaansa tämän valmistautuessa yhteiskuntaopin kokeeseen.
– Tämä hetki mummina oli itselleni paljon valaisevampi kuin koululaiselle, joka otti kaiken tietenkin itsestäänselvyytenä. Esimerkiksi päiväkodit, opintotuet ja tällaiset jutut. Tässä hyvinvointivaltiossa minulla ja pojanpojallani on etuoikeutettu oikeus elää. Tajusin kaiken, mitä sodan jälkeen on rakennettu kansalaisten voimin ja kansalaisten hyväksi tässä maassa.
– Suomihan on tyystin erilainen maa kuin mihin synnyin 1942 sodan aikana. Olin pikkuisena Helsingin pommituksissa, joten perspektiiviä on. Erityisen ylpeä olen siitä, että me saimme tämän aikaan itse, kun muu Eurooppa sai jumalattomat määrät Marshall-apua Yhdysvalloista. Eihän meillä uskallettu ottaa mitään sellaista vastaan.
– Tänä päivänä on todella hienoa, että valtaosa, 70 prosenttia suomalasista, maksaa mielellään veroja, jotta kaikista huolehditaan. Ja loputkin ymmärtävät, että verot ovat välttämättömiä. Tämä, jos mikä, osoittaa kuinka vahva pohja suomalaisella yhteiskunnalla on.