– Oi, kyllä nämä teidän vierailut niin piristävät, huudahtaa rouva Doora-koiraa silitellessään ja hänen silmiinsä syttyy lämmin loiste.
Kun Vakka-Suomen Karva-Kaverit tekivät viime sunnuntaina vierailun Laitilan Kaukolankotiin, oli vastaanotto tuttuun tapaan täynnä riemua. Vapaaehtoiset eläimineen vierailevat vanhainkodissa kerran kuussa.
Vanhusten asumisyksiköiden lisäksi Karva-Kaverit vierailevat erilaisissa tapahtumissa sekä päiväkodeissa, kouluissa ja esimerkiksi lastenkodeissa.
– Vakka-Suomen alueella vierailupyyntöjä tulee paljon enemmän kuin mitä voimme tehdä. Ja nyt, kun koronaan liittyvät rajoitukset on purettu, on kyselyjä taas alkanut tulla reippaammin, kertoo seutukunnan Karva-Kaverit-toiminnan koordinaattori Susanna Vuori.
Toimintaan kaivattaisiinkin hartaasti lisää ihmisiä lemmikkeineen.
– Meille voi tulla koiran, kissan tai vaikkapa kanin kanssa, hän kertoo.
KUN DOORA ja sen koirakollegat Ruu-Ruu, Otto ja Heta sekä Oliver-kani kiertävät Kaukolankodin eri osastoilla ja ilmestyvät yhteistiloissa olevien asukkaiden näkökenttään, niin ilmapiirin sähköistymisen aistii hyvin. Vieraat otetaan vastaan hymyin, huudahduksin ja silittämään ojennetuin käsin.
– Miten pehmeä turkki, ihastelee pöydän ääressä istuva rouva, kun hänen kätensä lähes katoaa Heta-koiran turkin uumeniin.
Vakka-Suomen Karva-Kavereiden vahvuuteen kuuluu tällä hetkellä viisi koirakkoa, joista neljä asuu Laitilassa ja yksi Uudessakaupungissa sekä yksi ihmisen ja kanin muodostama parivaljakko.
Kyse on vapaaehtoistoiminnasta, ja siihen soveltuu eläin, joka ei ole kovin arka.
– Meillä on ihan tavallisia lemmikeitä, mutta esimerkiksi pyörätuolia tai rollaattoria ei Karva-Kaveri-toiminnassa oleva eläin voi pelätä. Lemmikin olisi hyvä olla luonteeltaan rohkea, kymmenisen vuotta toimintaan koiriensa kanssa osallistunut Anu Raitio kertoo.
SUNNUNTAINA Kaukolankodin vierailulle isojen koirien kaverina osallistui Oliver-kani, jonka voi vaikka nostaa pöydälle silitettäväksi tai peräti syliin paijattavaksi. Yleensä Karva-Kaverit tervehtivät yhteisissä tiloissa olevia, mutta huoneissakin vieraillaan, jos sitä on erikseen toivottu.
Laila on yksi niistä, jotka innolla odottavat Karva-Kavereita omassa huoneessaan ja erityisesti hän toivoo aina Oliverin kohtaamista.
– Hän on niin lämmin ja ihana, Laila ihastelee Oliveria helliessään.
Myös Doora-koirasta on tullut Lailan kaveri. Hän kertoo hemmotelleensa aikoinaan omaa koiraansa ylenpalttisesti.
– Ei sillä ollut mitään rajaa, hän nauraa kihertää ja nauttii silminnähden Oliverin ja Dooran läheisyydestä.
JOKAINEN Karva-Kaverien toiminnassa mukana oleva eläin on osallistunut arviointiin, jossa on varmistettu lemmikin soveltuvuus toimintaan.
Anu Raitio sanookin, että esimerkiksi koiraa on hyvä sosiaalistaa pennusta lähtien. Silloin se tottuu kohtaamaan luottavaisesti erilaisia tilanteita. Taitoja voi toki harjoitella myöhemminkin.
– Esimerkiksi koiran kanssa voi mennä erilaisiin paikkoihin ja tarkkailla, miten se uusiin tilanteisiin reagoi. Kulkeeko se vaikka rappusissa hyvin tai säikähtääkö kovia ääniä.
Vierailut tehdään kuitenkin lemmikin ehdoilla.
– Jos näkee, että lemmikki väsähtää tai ei jaksa, sitä ei pakoteta olemaan paijattavana, vaan annetaan sen levätä ja jopa viedään pois tilanteesta, Susanna Vuori korostaa.
KAUKOLANKODIN vierailun aikana todistan lukuisia ihania kohtaamisia.
On suorastaan liikuttavaa, miten koirien läsnäolosta ilahtunut Pekka pohtii, onko hän tavannut koirat ennenkin, vaikka ei sitä pystykään muistamaan. Koirat näyttävät kohtaavan monet vanhainkodin asukkaista kuin vanhan tutun – ne nimittäin muistavat, vaikkei ihminen nyt sattuisikaan aikaisempia kohtaamisia muistamaan.
Eikä aina suinkaan tarvita suuria eleitä, jotta voi nähdä, miten merkittävästä kohtaamisesta on kyse. Erään pyörätuolissa istuvan vanhan herran silmät ovat niin pitkään kiinni, että hänen jo epäilee torkkuvan, kunnes miehen viereen kävellyt Otto-koira nuolaisee hänen kättään. Miehen silmät pysyvät edelleen kiinni, mutta hänen kasvoilleen nousee leveä hymy.