Seurakuntien jäsenmäärät ovat olleet viime vuosikymmenet laskussa kautta Suomen. Laitilan seurakunnan kirkkoherra Petri Laitinen sanoo, että syitä tähän on useita ja ne vaihtelevat seurakunnittain. Esimerkiksi Laitilan seurakunnan jäsenmäärän supistuminen perustuu väestörakenteeseen ja siihen, että asukasmäärä pienenee.
– Kirkosta eroamisia ei ole paljon.
Kirkon sisällä on pohdittu paljon, miksi kirkon jäsenmäärä laskee ja miten trendiin voisi vaikuttaa. Laitinen muistuttaa, että Suomen evankelis-luterilaisella seurakunnalla on edelleen hyvä tilanne.
– Globaalisti ajatellen on harvinaista, että kirkolla on näin paljon jäseniä ja resursseja.
Hän arvelee, että Suomi on nyt vain siinä murroksessa, mikä on tapahtunut jo aiemmin monissa muissa länsimaissa.
– 2000-luvulla yleiseksi syyksi kirkosta eroamiselle on tullut se ajatus, mikä merkitys kirkolla on minulle henkilökohtaisesti.
Arvomaailmamme korostaa enemmän yksilöllisyyttä ja vähemmän yhteisöllisyyttä, individualismi kukoistaa. Toisaalta elämme kulutus- ja markkinointiyhteiskunnassa. Ihmiset mittaavat, mikä heidän oman etunsa kannalta on järkevää.
– Ihmiset arvostavat kirkon toimituksia ja toimintaa, kuten päiväkerhoja ja rippikouluja, mutta samanaikaisesti on irtauduttu perinteistä. Kirkko ei ole enää takavuosien tavoin kansankirkko.
Yhteiskuntaa leikkaava muutos on ollut myös tieteellisen maailmankuvan korostuminen. Laitisen mielestä siinä ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta se saattaa syrjäyttää ihmisen tarpeen henkisyyteen ja hengellisyyteen.
– On hyvä, että kouluissa on painotettu matematiikan ja kielten opetusta, mutta siinä samalla syvälliset asiat ovat jääneet vähemmälle. Esimerkiksi historiallinen tietämys on heikentynyt, hän vertaa.
Tilanne johtaa helposti arvotyhjiöön, mikä näkyykin yhteiskunnassamme. Laitinen tulkitsee, että esimerkiksi nuorten lisääntyvä pahoinvointi perustuu merkityksettömyyden tunteeseen.
– Arvotyhjiössä eläminen voi johtaa ulkopuolelle jäämisen tunteeseen, syrjäytymiseen ja pahoinvointiin, mutta toisaalta myös arvojen etsintään.
Tässä ajassa kirkolla olisi hänen mielestään paljonkin tekemistä. Nuorissa näkyy kaipuuta uushenkisyyteen, mutta sitä ei vain osata välttämättä hakea kirkosta. Kun yhteiskunnassa yhteisöllisyys on rapautunut, seurakuntien pitää puskea vastatuuleen ja rakentaa uutta yhteisöllisyyttä.
– Siinä kirkolla on haaste, miten rakentaa uutta katu-uskottavuutta menettämättä omia perinteitään.
Kirkon toimintaa haastaa myös markkinahenkisyys. Kaikkea mitataan rahassa ja määrissä.
– Sosiaalinen media on opettanut meidät laskemaan peukutuksia. Sitten vedetään se johtopäätös, että siinä on onnistuttu, mikä on saanut eniten peukkuja.
Laitinen vertaa tällaista mittausta musiikkibiisilistoihin. Kärkeen nousevat kappaleet, jotka tuovat hyvää fiilistä ja ovat tanssittavia.
– Mutta ei sisältöasioita voi mitata some-peukutusten perusteella.
Ukrainan tilanne on herätellyt myös suomalaisia.
– Viime vuoden helmikuussa minuun otettiin yhteyttä ja kysyttiin, voivatko ukrainalaiset tulla kirkkoon rukoilemaan. Kirkkoon tuli perheitä, jotka siunasin alttarilla. 1.3. perheenisät lähtivät sotimaan. Siitä on 80 vuotta, kun meidän kirkosta on lähdetty viimeksi sotaan, Laitinen pohtii.
Ukrainan sota on lisännyt epävarmuuden kokemuksia ja se on saanut suomalaiset miettimään myös omia arvojaan.
– Kun ajat kovenevat, perinteiset arvot jälleen vahvistuvat. Näen, että tulevaisuus on täynnä toivoa. Ajan myllerryksessä on jotakin pysyvää: kirkko ja Jumala. Seurakunta on Kristus-kalliolle perustettu turvasatama.
Jäsenmäärän muutos
Vuoden 2023 alussa 65,1 prosenttia suomalaisista kuului evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Jäsenmäärä on viime vuosina ollut laskeva. Vielä 1980-luvulla yli 90 prosenttia suomalaisista oli luterilaisen kirkon jäsen.
Laitilan seurakunnassa oli jäseniä 2020 tammikuussa 6 643, vuoden 2022 tammikuussa 6 358 ja tämän vuoden tammikuussa 6 352.
Jäsenmäärä on laskenut 2020-luvun alusta 291:lla.
Viime vuonna Laitilan seurakunnassa oli kuolleita 114 ja kastettuja 45. Muuttoja pois seurakunnasta oli 261 ja muuttoja seurakuntaan oli 187.
Lähde: Kirkon jäsentilasto
Sata vuotta siitä, kun kirkosta on voinut erota
Teija Uitto
Kirkosta eroaminen ei ole ollut aina mahdollista, eikä edes pitkään näin helppoa kuin tänä päivänä. Tänä vuonna tulee sata vuotta siitä, kun kirkosta on ylipäätään voinut erota. Kirkosta eroaminen liittymättä samalla johonkin toiseen uskonnolliseen yhdyskuntaan on ollut Suomessa mahdollista vuodesta 1923.
– Sen jälkeen vaadittiin harkinta-aikaa ja asiasta piti käydä keskustelemassa seurakunnassa, kirkkoherra Petri Laitinen kertoo.
Vuonna 2003 tuli voimaan uskonnonvapauslaki, jonka myötä kirkosta eroaminen kävi helpoksi. Nyt kirkosta voi erota kirjallisella ilmoituksella tai eroakirkosta.fi-palvelussa.
Laitinen toteaa, että erotilastoissa näkyvät myös tietyt muutokset.
– Kirkosta eroavien määrässä näkyi piikki, kun naispappeus hyväksyttiin vuonna 1986 ja kun ensimmäiset naispapit vihittiin 1988.
Viime aikoina kirkossa on keskusteltu suhtautumisesta homoparien kirkolliseen vihkimiseen.