Monessa ratsastuskouluissa hevoset ovat koko päivän pienessä hiekkatarhassa yksin tai toisen hevosen kanssa. Hevonen on laumaeläin ja tarvitsee elinympäristöönsä kaverin ja paljon tilaa.
Illalla ne menevät tunneille joskus jopa kolmeksi tunniksi. Joillekin hevosille kaksi tuntia hikiliikuntaa on liikaa. Sama jatkuu viikosta toiseen, ja välillä hevosilla on pieniä lomia.
Joillakin talleilla hevosten vesiä ei lisätä muuten paitsi illalla, kun ratsastajat tulevat tunneille ja avustamaan. Kuumana päivänä hevonen juo paljon, ja talvella ämpärissä seisovat vedet jäätyvät.
Ratsastuskouluissa hevoset eivät yleensä pääse ikinä muihin töihin kuin pyörimään ratsastuskentälle. Pelkästään kentällä pyöriminen aiheuttaa hevosille sitä, että ratsuna olosta tulee epämiellyttävää ja vastenmielistä. Myös se, että ratsastajat vaihtuvat koko ajan, kuormittaa hevosia.
Varsinkin pikkuponeille hommataan epäsopivat varusteet, koska niille on vaikea löytää täysin sopivia varusteita. Poneilla on yleensä eteen valuva ja epäsopiva satula ja tämän vuoksi poneilla on häntäremmi, joka aiheuttaa niille selkäkipuja.
Monissa ratsastuskouluissa opettajat eivät valvo, miten ponit hoidetaan tuntien jälkeen. Ponit saatetaan jättää juottamatta ja varusteet pesemättä. Joillakin talleilla aloittelijoille ei edes opeteta, miten poni varustetaan ja hoidetaan, vaan he oppivat sen muilta.
Ongelmaa voisi ratkaista keskittymällä enemmän ratsastajien kouluttamiseen muissakin asioissa kuin ratsastuksessa. Monet aloittelijat haluaisivat jo heti päästä hevosen selkään ja kehittymään ratsastuksessa.
Heille pitäisi opettaa, miten hevosia hoidetaan ja sen, että harrastukseen kuuluu paljon muutakin kuin ratsastus. Hevosten tarhausta ja elinoloja voisi valvoa enemmän ja varmistaa, että niillä on tarpeeksi virikkeitä.
Amanda Silver
Mielipidekirjoitus on kirjoitettu äidinkielen tunnilla Varppeen koulussa.