Sisareni kertoi itkeneensä uutisen kuultuaan. Lisäksi hän sanoi, että on hyvä, etteivät appivanhemmat näe enää tätä, he kun olivat Karjalan evakoita. Kaikki ihmiset lähipiirissäni ovat tuominneet tämän ”erikoisoperaation”.
Olen seurannut tiiviisti uutisointia sodasta. Olen vähäiseltä osaltani avustanut ukrainalaisia. Olen lahjoittanut seurakunnan välittämän kahvipaketin. Sittemmin tajusin, että ukrainalaiset juovat teetä, mutta keittäkööt kahvit suomalaisille ystäville. Kirkon ulkomaan avun kautta annoin pienen summan.
Ukrainalaisia kausityöntekijöitä on ollut pitkään niin nykyisessä kotikaupungissani Laitilassa kuin entisessä koti- ja nykyisessä mökkikunnassa Taivassalossa. Taivassalossa eräs maanviljelijä kertoi lahjoittaneensa Ukrainaan pakettiauton. Hänellä on ukrainalaisia työntekijöitä lapsineen parisen kymmentä. Lahjoitin lapsille muutamia kuvakirjoja, joissa ei ollut paljon tekstiä. Olen ostanut Antti Tuurin Talvisota-teoksen, jonka tuotto menee Ukrainaan.
Sisareni osti minulle Turun kauppahallista Ukrainan lipun. Laitoin lipun viereen maljakon, jossa on keltaisia kultapalloja ja sinisiä ukonhattuja. Kuva asetelmasta on saanut facebookissa parisenkymmentä tykkäystä.
Laitilan seurakunta on järjestänyt monta rukoushetkeä ukrainalaisten tukemiseksi.
Ukrainan itsenäisyyspävänä 24.8. Laitilan kaupungin lipputangossa liehui Ukrainan lippu. Kaupunginjohtaja Lauri Kattelus sai esikoispoikansa samana päivänä.
Korona, sota ja mieheni sairaus ovat pitäneet elämän murheellisena. Nyt kuitenkin Nato-päätös ja tämän päivän 12.9. uutiset Ukrainan menestyksistä tuovat valoa.
Eino Leino kirjoitti 1921: Hevosenkenkä Kremlin Attilan puutarhas tallaa, samoo hirmu, saasta, tie verta tihkuu aina Moskovan.
Pirkko Perävainio