Yrttiahon yhtenä vaaliteemana on teollisuuspolitiikka. Hän perää Suomen valtiolle teollisuuspoliittista ohjelmaa.
– Ohjelmalla pitäisi määritellä, mikä Suomen valtion rooli teollisuuden kehittämisessä ja elinkeinopolitiikassa tulevaisuudessa on.
Yrttiaho kritisoi valtion vastikkeetonta yritystukipolitiikkaa.
– Hirveän paljon annetaan eri kanavia pitkin yrityksille valtion tukia, suoria rahallisia tukia, rahoitustukia ja erilaisia verohelpotuksia. On vaikea pysyä laskuissa, paljonko niitä vuosittain jaetaan.
Kansanedustaja ei sinällään vastusta yritystukia, mutta hänestä niiden myötä yrityksiltä pitäisi myös aina edellyttää jotain tai ottaa vastikkeeksi omistusta. Hän kritisoi esimerkiksi koronatukia, joissa ei ollut työllistämisvelvoitetta.
– Yksi laskelma oli, että koronatuen kautta yhden “pelastetun” työpaikan hinnaksi tuli 500 000 euroa. Kun yhden keskipalkkaisen työntekijän vuosikustannus on noin 50 000 euroa, niin mihin se 450 000 euroa meni? Tulos nähdään nyt osingonjaoissa, hän vihjaa.
Teollisuusohjelmaa Suomi tarvitsee Yrttiahon mielestä myös siksi, että valtio on menettänyt otteensa talouselämän ohjauksesta. Hänestä on ollut väärää politiikkaa myydä valtionyhtiöitä ja valtion omistuksia.
– Nyt kun on murroskausi ja pitää vaihtaa energiantuotantomuodot nopeasti, vastata ilmastonmuutokseen sekä luontokatoon ja tässä murroksessa pystyä lisäämään työpaikkoja ja pitämään kansantalous vahvana, niin valtiolla ei ole tähän välineitä. Huolestuttavinta on se, ettei edes ole pyrkimystä palauttaa valtion ohjausroolia.
Yrttiahon mielestä valtion nykyinen teollisuuspolitiikka vaikuttaa yksityisten investointien passiiviselta odottelulta.
Hän esittää, että ainakin energia- ja kemianteollisuudessa valtiolla pitäisi olla nykyistä enemmän omistuksia. Hänestä oli virhe, että valtio taas hiljattain myi Kemiran omistusta ja aikanaan koko lannoitetuotannon (nykyinen Yara).
– Lannoitetuotanto on keskeistä ruuantuotannossa ja huoltovarmuudessa. Kemianteollisuus kokonaisuutena on tärkeä materiaalien kierrätyksen ja esimerkiksi polttoaineiden ja akkutuotannon kehittymisen kannalta.
Myös Fortumin sähköverkkojen myyntiä Yrttiaho arvostelee jyrkästi.
– Se on näkynyt ihmisten sähkölaskuissa jo pitkään jo ennen nykyistä sähköenergian hinnannousua. Yksityiset pörssiyhtiöt tekevät valtavia voittoja kuluttajan kustannuksella.
Yrttiahon mielestä myös meriteollisuudessa tarvitaan valtion ohjausta ja otetta tulevaisuudessa.
Vasemmistoliiton kansanedustaja ei ymmärrä myöskään, miksi Suomen piti osallistua Euroopan Unionin elvytyspakettiin. Hän ynnää, että siitä kertyy viiden miljardin euron tappio Suomelle.
– Seitsemän miljardia euroa siihen on sidottu ja kaksi miljardia euroa sieltä tulee vuosien mittaan takaisinpäin erilaisiin kohteisiin. Miksei sitä seitsemää miljardia laitettu suoraan esimerkiksi vihreän siirtymän toteuttamiseen?
Tiukempaa linjaa valtiolta Yrttiaho toivoo myös halpatyövoiman valvontaan. Halpatyövoimaa on tullut Suomeen viime vuosina kymmeniä tuhansia.
– Nyt oltaisiin helpottamassa saatavuusharkintaa. Minä pidän sitä huonona suuntauksena. Sen tavoitteena on yksinkertaisesti se, että työnantaja pääsisi halvemmalla ja vähän heikommin työehdoin muutenkin, hän suomii.
Yrttiaho muistuttaa, että Suomessakin on työttömiä, ja jos ulkomailta tulee työvoimaa, ulkomaisten työntekijöiden pitäisi saada sama palkka ja edut kuin suomalaisten.
– Riittävä työehtojen valvonta hillitsisi houkutusta käyttää halpatyötä.
