Olen kolmannen polven kaupunkilainen. Suvussani ei ole ketään, joka viljelisi enempää kuin mitä omakotitalon tontille mahtuu. Isovanhempani lähtivät jo 1930-luvulla nuorina maalta kaupunkiin töitä etsimään. Vasta nelikymppisinä isovanhempani palasivat maaseudulle, mutta eivät maata viljelemään. Isoäiti perusti kyläkaupan ja isoisä rakensi yrittäjänä hirsimökkejä.
Muut suvussani ovat kaupunkilaisia. Lapsuudessani opin kyllä, miten rikkaruohot kitketään, perunat ja porkkanat kasvatetaan ja salaatti saadaan omasta maasta pöytään, mutta mitään muuta viljelystä en tiedä. Kun ajelimme kaupungista mökille, ihmettelin, että missä ne lehmät oikein ovat, kun ei niitä näy laitumilla ja mitä ihmeen härveleitä siellä pelloilla ajelee ja mitä niillä tehdään.
Kaupunkilaisilla on usein sellainen harhakuvitelma, että maaseutu on sellainen, millaisena se mökkiläiselle näyttäytyy. Maalla on aina kesä ja kärpäset, munia voi ostaa tien varrelta pudottamalla rahat lippaaseen, maalla näkee useammin auringonlaskun kuin nousun, koska maalla nukutaan pitkään. Suurin murhe maalla on kyykäärme, joka sinnikkäästi tulee pihapiiriin, sekä hyttyset, jotka aiheuttavat isoja, punaisia paukamia lapsille. Maalla ei ole drive in –apteekkia, eikä apteekki ole öisin auki, siksi pitää muistaa hankkia lääkkeet kaupungista. Järveen tai mereen on ihana pulahtaa, löylytellä pitkään ja kuunnella sen jälkeen laiturilla laineiden liplatusta.
Aika iso osa kaupunkilaisista luulee, että maataloutta, metsiä ja kalankasvatusta hoidetaan yhä kuten 50-luvulla. Niinpä kaupunkilaiset helposti syyllistävät maanviljelijöitä Itämeren saastuttamisesta, vaikka mereen valuneet ravinteet ovat pääosin peräisin menneiltä vuosikymmeniltä. Kaupunkilaiset juovat kauramaitoa, mutta eivät hoksaa, että sitäkään ei olisi ilman maataloutta ja että ne halpalennot ja ihanat viikonloppulomat Pariisissa, Lontoossa ja Roomassa aiheuttavat nekin päästöjä.
Mieleen on jäänyt yksi tilaisuus, jossa tutkija Helsingistä totesi, miten älykkyys keskittyy suuriin kaupunkeihin. Hänen kai piti kertoa, että korkeakoulutettujen osuus on suurissa kaupungeissa suurempi kuin pienissä kunnissa, mutta jotenkin hänen omat asenteensa pääsivät lipsahtamaan esiin. Asenneilmasto paljastuu yleisestä keskustelusta muutenkin. Kun puhutaan esimerkiksi teknologiasta, se liitetään kaupunkeihin ja puhutaan älykkäistä kaupungeista, vaikka teknologiaa käytetään myös maaseudulla.
Nyt kun asun täällä, maaseudun sylissä, ajattelen, että meidän suurten kaupunkien ulkopuolella asuvien pitäisi kertoa kuuluvammin, miten asiat oikeasti ovat. Miten esimerkiksi täällä tehtaissa ja maatiloilla toteutetaan kiertotalousajattelua, jotta maat ja meret puhdistuisivat. Kuten ei älykkyys, ei myöskään tuotanto keskity isoihin kaupunkeihin, vaan täällä tehdään iso osa bruttokansantuotteesta ja vientituotteista.
Ehkä voisimme markkinoida enemmän myös elämänlaatuamme. Miten mukavaa maalla on talvellakin, kun ei ole niitä hyttysiäkään. Sen sijaan on kirkas tähtitaivas, jota voi iltapimeällä ihailla, kun ei ole valosaastetta kiusana.
Teija Uitto
Kirjoittaja muutti kuusi vuotta sitten kaupunkiin, joka sijaitsee maaseudulla.