Pirjo Koski
Linnunrata on keväisin siinä asennossa, että näyttävin osa sen hunnusta pötköttää Laitilan valoissa. Mikäli mielisin nähdä ja kuvata linnunradan loppuosan hunnun kokonaisuudessaan pitäisi suunnistaa Kuloisten alueelle, niinpä pakkasin tavarat ja lähdin reissuun.
Mitä pimeämmäksi tienoot muuttuivat ajomatkalla, sitä varmempi olin kuvauspaikan valinnasta. Tähdet, täältä tullaan, ollaanko valmiita?
Ajaessa kauas jäi ihmismaailma, jossa erilaisista äänistä ja valoista ympäri vuorokauden on tehty uusi normaali ja jatkuva taustakohina ja meteli hiljenee harvoin.
Yörauhastakin tuntuu välillä tulleen “vain suositus”. Introverttinä on ihanaa päästä hetkeksi pois tuhansien äänien läänistä.
Ja avot! Perille päästyäni ja iltakahvia nauttiessani linnunrata näkyi edessäni hetki hetkeltä paremmin. Tähdet heräsivät pikkuhiljaa ympärilläni eloon.
Ympäröivä öinen metsä heräsi henkiin rapinoilla ja tömähdyksillä höystettynä, mutta mitään muuta ei sitten kuulunutkaan, ei edes liikenteen ääntä. Yht’äkkiä taivaalle linnunradan joukkoon ilmaantuu revontulipilari ja perään toinen. Mitä ihmettä?
Siirryin avarampaan maastoon ja voihan nenä, repolaiset innostuivat tanssaamaan taivaalle avaruussään näyttäessä ihan nollaa. Tämä on sitä kuuluisaa kevättaivaan taikaa!
Alueen valosaaste on todella matala eli nämä revontulet olisivat kotona Salonkylässä jääneet bongarin ulottumattomiin eli Rauman valojen loikotukseen. Niin paljon valosaaste vaikuttaa taivasilmiöihin, ja harvassa ovat ilmiöt jotka eivät siitä kärsi.
Nyt hennot revontulet näkyivät silmälle mielettömän hienosti. Kuvauspaikkana kivilouhimo toimi hienosti. Se oli kuin luonnollinen amfiteatteri kiviseinämien kurkottaessa ympärilläni jopa kymmeneen metriin.
Eniten illasta jäi ikävä melko totaalista hiljaisuutta, jonka rikkoivat ihan retken lopussa suden etäinen ulvonta ja kaksi hirveä, jotka juttelivat keskenään. Voi kun voisi asua tuollapäin edes osan viikkoa!
Reissu sai aikaan taas iloisen mielen, tämän kolumnin ja kuvat, eli tavoite suoritettu. Erityiskiitos loppuun maanomistajalle alueen “lainasta”.
Kirjoittaja on laitilalainen ilmiökuvaaja.