Lähes joka yhdistyksessä murehditaan samaa asiaa: mistä aktiivisia jäseniä saisi lisää. Kun suomalaiset vanhenevat, yhdistystoimintaankin osallistuu vähemmän väkeä.
Varsinais-Suomen kyläasiamies Tauno Linkoranta myöntää, että yleisesti ottaen yhdistysten jäsenmäärät ovat vähenemään päin. Ei tilanne hänestä silti mitenkään toivoton ole.
– Ihmiset haluavat järjestää tapahtumia ja tehdä vapaaehtoistyötä. Yhdistyksen jäsenyys vain on käsite, jota joudutaan pohtimaan. Pitäisikö sitä jotenkin keventää? Etenkin nuorille toiminta on tärkeintä, ei se, kuka tai mikä sitä tuottaa.
Linkoranta uskoo, että itse toiminta ihmisiä kiinnostaa edelleen, sen sijaan kokouksissa istumista moni vierastaa. Esimerkiksi kyläyhdistykset ovat saaneet hyvin ihmisiä talkoisiin rakentamaan vaikkapa luontopolkuja.
– Joku sellainen asia, jossa voi nähdä kätten työn jäljet, kiinnostaa. Lisäksi hankkeella pitäisi olla selkeä alku ja loppu.
Yhdistystoiminta on muuttumassa enemmän siihen suuntaan, että jäsenet eivät sitoudu enää kymmeniksi vuosiksi, vaan mieluummin vaikkapa projektiin, joka kestää puoli vuotta tai vuoden. Ihmisillä on kuitenkin halu parantaa ja kehittää asioita ja ympäristöään.
– Vanha nyrkkisääntö on, että kahden U:n kautta syntyy toimintaa, uhat ja unelmat aktivoivat. Iso osa esimerkiksi kyläyhdistyksistä on aikanaan syntynyt, kun kyläkoulua on uhannut lakkauttaminen. Toisaalta ihmiset haluavat osallistua esimerkiksi arvorakennuksen korjaamiseen tai lastentapahtuman järjestämiseen.
Linkoranta heittää yhdistyksille vinkiksi, että ihmisille pitäisi tarjota enemmän toimintaa ja konkreettista tekemistä ja keventää kokoustamista. Jäseniä kannattaisi kuulla herkällä korvalla, mitä toivotaan. Pitäisi olla myös uskallusta karsia toimintaa, jos sille ei ole kysyntää.
– Pitäisi tarjota tilaisuuksia osallistumiseen myös niille ihmisille, jotka eivät ole jäseniä ja hyväksyä se, että kaikki eivät halua olla kaikessa mukana joko kiinnostuksen tai ajan puutteen vuoksi.
Lisäksi yhdistyksen toimintaa kannattaisi miettiä ulkopuolisen silmin, miltä toiminta näyttää tai näkyykö se ylipäätään missään.
– Hyväkin toiminta kaipaa näkyvyyttä, erityisesti nykysomen aikana.
Tärkeintä Linkorannan mielestä on, että yhdistystoiminta jatkuu Suomessa vahvana.
– Se on hyvin suomalainen tapa edistää erilaisia asioita yhdessä. Suomessa on edelleen yli 100 000 yhdistystä ja uusia yhdistyksiä perustetaan joka päivä muutamia. Suomalaisilla ei ole tapana nousta barrikadeille, kuten esimerkiksi Ranskassa, kun jokin asia kiusaa.
Myös valtiot ja kunnat ovat oppineet hyödyntämään yhdistysmuotoista kansalaistoimintaa kumppaninaan monissa asioissa.
– Yhdistystoiminnan tulevaisuus on jännä juttu. Yhdistysten on omaksuttava uusia toimintatapoja, jotta ne vetoavat myös uusiin toimijoihin. Toiminnan on oltava avointa eikä salaseuramaista tai sulkeutunutta. Eli peiliin on katsottava, Linkoranta pohtii.
Hänestä myös lapsia ja nuoria voisi kasvattaa vahvemmin suomalaiseen kansalaistoimintaan.