Jenna Westerlund
Saarelan perheessä salibandyn peluuseen osallistuvat kaikki isovanhemmista lähtien.
Pallopelit ovat erittäin suosittuja, eikä niitä todellakaan tarvitse pelata vain ulkona. Kaikki eivät tosin pidä siitä, että sisällä heiluvat pallot ja mailat, mutta jos tilaa on, saa sadepäivänäkin hyvät pelit käyntiin oikeilla välineillä.
– Mailapelit sopivat kaikille ja jokainen voi pelata omalla tasollaan. Meillä on sisäkäytössä pehmeät kiekot ja pallot, jolloin lattiat ja seinät säästyvät. Hauskaa touhua tämä on, ja salibandyn pelaaminen onnistuu milloin tahansa, Riikka Saarela aloitti.
Riikka ja Toni Saarela pääsevätkin usein pelaamaan lastensa Olavin, Ilmarin ja Fannyn kanssa etenkin salibandya. Sisällä ei ole lupaa pelata jääkiekkomailoilla, mutta säbämailat on sallittuja, ja maali eteisessä kuuluukin vakiosisustukseen.
Pelaaminen ei ole pelkästään perheen juttu, vaan kylään tullessaan myös isovanhemmille tarjotaan mailat käteen ja jo aikuiset serkkupojat ja sedätkin saadaan usein houkuteltua mukaan. Salibandya pelataan vapaa-ajan lisäksi myös esimerkiksi synttärijuhlien tuoksinassa.
– Isoveljen esimerkistä maila on tarttunut myös pikkuveli Olavin käteen jo ennen kuin hän osasi kunnolla edes kävellä.
Nykyään perheen nuorin, vasta 2-vuotias Olavi on innokkain pelaaja. Hän aloittaa usein päivänsä pelaamalla, eivätkä vanhemmat välttämättä ehdi edes juoda aamukahvia rauhassa ennen maalivahdiksi joutumista. Muut lapset eivät ole yhtä innokkaita, mutta harvoin kuluu päivää ilman sisarusten pelaamista.
– Välillä puetaan pelipaidatkin päälle, ja tärkeä osa peliä on myös keksiä, missä joukkueessa milloinkin pelataan. Olavin sanavarastoon kuuluvat tärkeät sanat lämäri, maali ja maalivahti. Hän on myös ilmoittanut isona olevansa Lukon maalivahti.
Salibandyn sekä pihakiekon pelaamisessa parasta on se, että kuka tahansa voi pelata sitä haluamallaan tavalla. Veljesten ikäero näkyy pelaamisessa, ja se käy ajoittain seitsenvuotiaan Ilmarin hermoille.
– Ilmarin mielestä ikävintä on se, että pikkuveljelle täytyy antaa vähän tasoitusta, eikä hänestä vielä saa täyttä vastusta. Toisaalta nuoremmilla menee myös hermot silloin, jos aikuiset eivät pelaa tosissaan.
Perheen lasten mielestä parasta on haastaa aikuiset. Toni-isän mielestä paras osuus on leikkimielinen kiusoittelu. Hänelle on myös tärkeää tehdä enemmän maaleja kuin mitä lapset tekevät.
– Olavi haluaa vetää lämäreitä, ja hänen mielestään hauskinta on myös pienet kahinat nurkkakamppailuissa. Ilmari haluaa enemmän pelata täysillä. Tärkeintä kummallekin on kuitenkin valita joukkueet ja laskea maalit tarkasti.
Koko perheen yhteinen mielipide on se, että pelaamisessa parasta on yhdessä tekeminen. Oli peli mikä hyvänsä, pelit usein keräävät koko perheen yhteen kiireenkin keskellä. Lisäksi sopiva kilpailuhenkisyys on aina hyvästä.