Mielellään muistelee tällaista. Kyselin syksyllä, jos joku tulisi meidän metsästä kaatamaan talven polttopuut. Ei ollut halukkaita. “Selkä on sökö”. “Moottorisaha on huonossa kunnossa”. “Ei nyt kerkiä”.
Kerran sitten poikkesin kaverin pihaan juttusille ja kerroin murheeni “Älä ketään enää kysele, minä tulen”.
Ja näin Seppo Koverosta kerkesi Kalliokorpeen. Kolmen päivän jälkeen puut olivat tekopaikalla.
Näin sanotaan “homma kävi Suomeks”. Vielä saan häneltä klapikoneen ja “sillä ei ole kiirettä, omat on jo tehty”.
Timo Haukasta lupasi tulla jelppimään ja vielä Väinökin mökiltään kerkiää mukaan. Näin elää tämä jo harvinaiseksi käynyt talkoohenki, eikä jäänyt kaveri pulaan.
Kiittäen jo etukäteen.
Kalliokorven eläkeläiset RPS