”Kauan sitten kun olin nuori, asuin suuressa kartanossa monen muun ikäiseni tytön kanssa. Sisääntuloaulan suuressa ikkunassa oli paksut kalterit. Ne muistuttivat meitä siitä, ettei tietä vapauteen ollut sille, joka oli astunut kartanon portista sisään.”
Näin alkaa viime vuonna ilmestynyt, Jaana Skytän toimittama Huvituksen kartanon tytöt. Se kertoo pahamaineisesta Yläneen tyttökodista, josta varmasti kaikki minun ikäiseni entiset tytöt ovat joskus kuulleet.
Meillä kotona Yläneen tyttökotia käytettiin kasvatuskeinona: sillä uhkailtiin jos muuta ei keksitty. En tiedä, kuinka helposti lapsensa olisi voinut sinne toimittaa ja olisinko täyttänyt huonon käytöksen ja siveellisen hairahtuneisuuden mittoja, mutta pelottavalta se kuulosti. Tiesin kaksi tyttöä, jotka joutuivat sinne ja silloin se tuntui siltä, kuin he olisivat kadonneet iäksi, lähes kuolleet.
Huvituksen kartano on Hinnerjoentien varressa, noin 50 kilometrin päässä Laitilasta. Tyttökoti toimi siellä vuosina 1943-1978. Nykyään kartano on yksityisomistuksessa.
Skytän kirjassa seitsemän tyttökodissa ollutta naista kertoo tarinansa. Yksi heistä on Skytän sisko Outi. Perheen isä kuoli, minkä jälkeen äiti alkoholisoitui nopeasti ja menetti elämänhallintansa. Outi joutui Soili-siskon kanssa ensin lastenkotiin, sitten koulukotiin ja lopuksi tyttökotiin. Kirjan toimittaja, pikkusisko Jaana, sijoitettiin isovanhempien luokse.
On ilmeistä, että Huvitukseen joutuneet tytöt tarvitsivat apua, monien elämä oli hyvää vauhtia menossa väärille raiteille. Tyttökodissa ”avuksi” tarjottiin äärimmäisen tiukkaa kuria, kohtuuttomia rangaistuksia ja nöyryyttämistä. Hyvin helposti tytöille langetettiin putkarangaistuksia, jotka saattoivat kestää jopa 18 päivää. Syyksi riitti vaikkapa epäily kortinpeluusta tai kirkkorauhan häiritseminen. Laitoksen kovaotteinen johtaja muisti myös huomauttaa tytöille toistuvasti, että te olette huoria, eikä teistä koskaan tule mitään.
Tytöillä oli ongelmia ja kaikkien ongelmien juurisyy oli sama: huonot kotiolot, vanhemmat, jotka eivät huolehtineet heistä. Pieni Anja, jonka äiti hakkasi tajuttomaksi ja isä uhkasi tappaa; mikä hänen rikoksensa oli?
Huvituksen kartanon tytöt näyttää – taas kerran – miten ohut ihmisen sivistys on, kuinka helposti meistä tulee hirviöitä, jotka lyövät lyötyä. Kun on joku, jolta jo on viety kaikki, hänellä ei enää ole ihmisen arvoa.
Jaana Skytän kirja syntyi siitä ihmeestä, että valtio pyysi lastensuojelun sijaishuollossa kaltoin kohdelluilta anteeksi. Tämä tapahtui vuonna 2016 ja kun Jaanan sisko Outi luki tämän ainutlaatuisen uutisen lehdestä, hänessä heräsi halua kertoa oma tarinansa.
”Sisareni oli kuin purkautumassa oleva tulivuori. Vihdoin hän puhuisi suunsa puhtaaksi.”
Kirjoittaja on vapaa toimittaja, joka lainasi tämänkin kirjan kirjastosta