– Kyllä on vielä hyvässä maalissa, Jukka Vehmas ihastelee Poukan talon seinää. Vanhan puutalon seinässä näkyy ajanpatina, mutta maalipinta on vieläkin kohtuullisen hyvä.
– Punamultamaali on kestävää. Poukan talo on maalattu viimeksi talkoilla 30 vuotta sitten. Jos silloin olisi käytetty lateksimaalia, tässä välissä talo olisi pitänyt maalata kahteen kertaan ja korjata lateksin alla lahonneita paikkoja, Vehmas sanoo.
Vehmas ja hänen pelimannikaverinsa Mauri Taurén keittelivät maanantaina Poukan talon pihassa sata litraa punamultamaalia. Miehillä on vankka kokemus sen tekemisestä.
– Vuodesta 1992 alkaen on melkein joka vuosi jossakin päin keitelty punamultamaalia, Vehmas kertoo.
Maalin keitto on leppoisaa työtä. Taurén on rakentanut isolle peltitynnyrille jalakset, kun aiemmin alla oli muutama tiilikivi. Tynnyriin lasketaan ensin vettä ja se keitetään kiehuvaksi.
Samanaikaisesti ruisjauhosta tehdään kylmään veteen velli, joka myöhemmin sitten lisätään kiehuvaan veteen. Sen jälkeen seosta keitellään pari, kolme tuntia miedolla lämmöllä. Siinä sitä onkin taiteilemista, kun tuli on osattava pitää juuri sopivalla liekillä tynnyrin alla. Vehmakselta ja Taurénilta homma sujuu. Puuha näyttää yhtä leppoisalta kuin saunan lämmittäminen. Välillä istahdetaan, katsellaan leimuavaa tulta ja nautitaan kaffet, jotka Lea Koskinen on keitellyt Poukan talon tuvassa.
Kun ruisvelli alkaa olla ohutta ja liisterimäistä, siihen lisätään rautasulfaatti ja sen liuettua pellavaöljyvernissa.
– Vernissa ei ole välttämätöntä, moni suuli on maalattu ilman vernissaa. Niistä tahtoo vain helposti tarttua vaatteisiin punaista väriä, vernissa sitoo värin paremmin niin, ettei se myöhemmin tahraa, Vehmas selittää ja lisää keitokseen vernissan. Lopuksi sekaan laitetaan punamultajauhe vähissä erin. Sitten punamultamaalia keitetään vielä pari tuntia. Keittämiseen menee kaikkiaan noin kuusi tuntia, eli yksi työpäivä.
Jukka Vehmas ja Mauri Taurén keittelivät punamultamaalia Poukan talon maalaamista varten maanantaina ja tiistaina alkoivat maalaustalkoot.
– Paras maalausilma on pilvipouta. Aurinkoisena päivänä maalaaminen aloitetaan varjoisalta seinältä, Vehmas kertoo.
Poukan talon punamullan väri on sekoitus faluninpunaista ja italianpunaista.
– Faluninpunaista Suomessa käytetään enimmäkseen, mutta italianpunainen tuo hienosti oranssia väriin mukaan.
Punamultamaalin väri riippuu pigmentistä. Keittomaali voi olla myös keltaista, vihreää, valkoista tai mustaa. Suomessa on käytetty rautamalmin tuotannon sivutuotteena saatua punamultapigmenttiä.
– Tärkeintä on, että vanha talo saa pintaansa muovitonta, myrkytöntä ja perinteistä maalia, Vehmas korostaa.
Häntä selvästi hieman harmittaa, että ihmiset luottavat enemmän teollisiin maaleihin, vaikka punamultamaali on edullista, kestävää ja ympäristöystävällistä. 30 vuotta sitten Poukan talon talkoot järjestikin Laitilan seudun ympäristöyhdistys. Myös Vehmas oli silloin mukana talkoissa.
– Suurin työ on oikeastaan tarveaineiden hankinta. Itse maalin keitto on mukavaa puuhaa ja maalaaminen punamultamaalilla miellyttävää.
Maalareille on mieluisaa myös se, ettei punamultamaalilla maalattua seinää tarvitse rapata, eikä edes pestä.
– Seinän voi harjata, jos jotain likaa on, Vehmas toteaa.
Poukan talon maalaustalkoot jatkuvat maanantaina kello 11. Talkoisiin voi osallistua etukäteen ilmoittamatta.
Poukan talolla myös harmaata seinää
Poukan talon värinä on punamulta, mutta katoksen alla seinät ovat harmaat.
– Seiniä ei välttämättä tarvitse maalata, mutta usein niin on haluttu tehdä, Jukka Vehmas kertoo.
Punamultaa on käytetty Suomessa 1600-luvulla arvorakennusten maalina kaupungeissa. 1800-luvun puolivälissä se alkoi yleistyä myös maaseudulla.
Vielä 1950-luvulla punamultaa käytettiin paljon. Sitten muovisideaineiset maalit lähes syrjäyttivät sen, kunnes nyt punamultamaalia on alettu suosia uudestaan.
