Jussi Vaajasaari kertoo oppineensa kävelemään ja piirtämään aika lailla samoihin aikoihin. Äiti toi Kaivolan Osuuskaupasta kotiin puotipaperiksi kutsuttua kaupan käärepaperia, eikä siihen tarvittu lisäksi kuin värikynät, niin ylivilkas nassikka pysyi jonkin aikaa rauhallisesti paikallaan.
– Piirtäminen ei ole koskaan ollut ongelma, se sujuu helposti, kun käden ja silmän yhteistyö on luontaisesti kunnossa. Voisi oikeastaan puhua piirtämisestä sukurasitteena, koskapa vanhempani ja isovanhempani ovat kaikki piirtäneet ja maalanneet.
Aina piirtäjän työ kuitenkaan ole helppoa. Edelleenkin vaikein tehtävä taisi olla vuosina 1977–78, jolloin Jussi sai tehtäväkseen kuvittaa setänsä autokouluille tekemän oppikirjan.
– Siinä riitti ihmettelemistä ja miettimistä, kun piti piirtää risteyskuviin autot yläkulmasta, pyörien asennot oikein ja autoja tuli kuvissa joka suunnasta.
Sittemmin piirtäminen jäi vähemmälle, kun nuorella miehellä oli muitakin mielenkiinnon kohteita ja opiskelukin osaltaan haittasi harrastusta. Piirtäjänura Laitilan Sanomissa sai Jussin muistin mukaan alkunsa ehkä vuoden 1979 paikkeilla. Tuolloin hän kuvitti laitilalaisia sananparsia ja lehti julkaisi niitä parin vuoden aikana ehkä sellaiset 30–40 kappaletta.
– Äiti sitten meni ja pystytti noista piirroksista näyttelyn Kaivolan kotiseutumuseolle, vuosi taisi olla 1985. Parsaman Kari kävi sitten lehden puolesta tutustumassa näyttelyyn, ja kun Laitilan Sanomissa oli juuri vapautunut pilapiirtäjän paikka, hän ehdotti, että alkaisin piirtää lehteen säännöllisesti ajankohtaisista aiheista.
Jussi kertoo vierastavansa nimitystä pilapiirros, koska hän ei pyri millään tavalla olemaan hauska vaan haluaa piirroksissaan olla enemmänkin yhteiskunnallisesti ja kunnallispoliittisesti kriittinen ja kantaaottava. Nimitys on kuitenkin hyväksyttävä, vaikka sitten vähän pitemmin hampain, kun parempaakaan ei ole keksitty.
Pari ensimmäistä piirrosta eivät vielä kantaneet nimeä Jussitus, joka tuli Parsaman Karin keksimänä käyttöön lokakuussa 1985. Ensimmäisten kymmenen vuoden aikana Jussituksia julkaistiin 500 kappaletta. Parhaina vuosina piirroksia syntyi yli 40, huonoimpina vain kymmenkunta kappaletta. Kaikkiaan piirroksia on tähän mennessä julkaistu jonkun matkaa toista tuhatta.
Lisää tulee tasaiseen tahtiin, koska uusi Jussitus julkaistaan Laitilan Sanomissa kahden viikon välein. Hylättyjä Jussituksia, julkaisematta jääneitä on arkistossa varmaan 100 kappaletta. Ne eivät jostain syystä ole päässeet yli itse asetetusta julkaisukynnyksestä.
– Tavallaan se alkoi olla jo taakka, kun joka perjantain lehteen piti saada piirros aikaan. Alkuvuosina oli tapanani käydä lehden toimituksessa kysymässä kuulumisia ja uutisten aiheita, joista sitten piirroksen ideointi lähti liikkeelle.
– Liiallinen asioista ja taustoista tietäminen ei tosin sekään ole hyväksi, jos tiedän vain osan totuudesta, tulee piirroksesta kärkevämpi ja tavallaan parempi.
Pikapiirtäjäksi itseään tituleeraava Jussi kertoo, että iän karttuessa pitää piirroksen ideointiin varata entistä enemmän aikaa. Itse piirtäminen käy nopeasti, siihen ei mene kuin puolisen tuntia. Kuvan kuuluukin hänen mielestään olla äkkiä tehdyn näköinen. Liika nysvääminen ja viimeistely voi helposti pilata koko kuvan.
Ikä varmaan tekee senkin, etteivät piirrokset ole enää niin kärkeviä kuin aikoinaan tuumii joulukuussa 70 vuotta täyttänyt Jussi. Toisaalta virkamiehet ja poliitikot ovat nykyään värittömämpiä, Heimo Polvi, Sakari Muuvila, Reijo Aalto, Yrjö Heinonen ja monet muut tarjosivat tuolloin loputtomasti aiheita piirroksiin.
– Vai olenko itse tullut iän myötä kyynisemmäksi. Enää ei oikein jaksa innostua, vaikka puhuisivat mitä tahansa.
– Kantaaottavat piirrokset taitavat olla katsojille hankalimpia, ne eivät aina kaikille aukea, mutta eipä tuo minua haittaa yhtään. Ehkäpä etsivät piirroksista jotain vitsiä, mitä niissä ei ole.
Palautetta ei piirroksista noin yleisesti ottaen nykyisin juurikaan tule, Jussi kertoo. Toisin oli sekin ennen, kun paikalliset virkamiehet ja poliitikot olivat hyvinkin herkkiä kertomaan mielipiteensä.
Piirros ja piirtäjä ovat välillä eri mieltä asioista. Jussi on EU-myönteinen toisin kuin piirroksensa. Toisaalta piirtäjä vastustaa EU:n kehitystä liittovaltioksi, kaikkea sähläystä Kasitien kanssa, mikä vain hidastaa alueen kehitystä. Pahinta kuitenkin on piirtäjän miestä se, että äänestäjät lankeavat populistisiin väitteisiin.
– Jussitus on aina ja edelleen Paasikiven–Kekkosen linjalla. Nato-vastaisuus on tullut esille ainakin puoli tusinaa kertaa. Britannia sai brexitin ja USA sai Trumpin. Mitä lienee Suomelle tulossa?
Laitilan Sanomien piirrosten lisäksi Jussi tunnetaan monien kirjojen kuvittajana, viimeisin taitaa olla kirkkoherran kaskukirja.
