Kun Siirilät hoitavat Rairannan isäntävuoroa, kaikki tietävät, että homma on hanskassa. Siirilät tuntevat alueen kuin omat taskunsa.
– Ollaan käyty täällä vuodesta 2003 tai 2004, Kari muistelee.
Heillä on vakinainen vaunupaikka Rairannan karavaanialueella ja he käyvät alueella ahkerasti.
– Käymme täällä kalastamassa ja talvella pilkkimässä, Eija lisää.
Käytännössä Siirilät viettävät paljon aikaa Rairannassa, kas, kun kalaa tulee lähes aina. Keväällä on silakkalitkaa ja sen jälkeen merestä nousee ahventa ja haukea.
Rannassa on pari savustuspönttöä, joissa kala mureutuu suussa sulavaksi.
– Mutta syödäänhän me toki muutakin kuin kalaa, Kari sanoo.
Rairannasta ei tarvitse välttämättä lähteä edes kauppaan, sillä karavaanareitten kylässä (sitä se nimittäin on) käy kesällä viikonloppuisin liha-auto ja Kasitorin auto. Niistä saa grillattavaa ja salaattiaineksia.
Rairannassa on noin 270 matkailuajoneuvopaikkaa ja 140 on niistä vakinaisessa käytössä. Ne erottaa nopeasti alueella. Vaunun ympärille on istutettu kukkia ja joku viljelee jopa pottuja itse. Kylällä on myös pari omaa kioskia, josta saa herkkuja ja kaikenlaista pientä, mitä nyt sattuu tarvitsemaan.
Mutta eihän Rairannasta mikään matka kaupunkiinkaan ole.
– Meinataan huomenna munamankeleilla lähteä keskustaan syömään johonkin ravintolaan, mynämäkeläiset Kirsti ja Jouko Valtanen kertovat. He ovat tulleet Rairantaan pari tuntia sitten ja nauttivat nyt merinäköalasta asuntoautonsa vierellä.
Jouko viittoilee munamankeleitten suuntaan ja kehuu, että ne ovat kuin matkalaukut. Sähköpyörät saa taitettua kokoon.
Valtaset edustavat matkaavia karavaanereita. Heidät tapaa kyllä ainakin kerran kesässä Rairannassa, jossa he käyvät morjestamassa tuttuja, kuten nyt lietolaista Martti Ehrlundia .
– Masa on Liedon Leporannan isäntä, Jouko esittelee karavaanarituttavan.
– Meidän vaunu on Leporannassa, mutta pitäähän se joskus katsastaa. Kun kaverit soittelivat, että tule käymään, niin tulin nyt sitten, Martti selittää.
Valtaset viettävät tämän viikonlopun Rairannassa, mutta sitä he eivät tiedä vielä itsekään, mihin sitten matka suuntautuu.
– Heinäkuun puolivälistä alkaen meinataan lähteä reissuun, Jouko kertoo. Pohjois-Karjalan suunta kiinnostaisi.
– Herra Foreca on meidän matkanjohtaja. Aiemmin suunnittelimme etukäteen reitit, mutta sitten kerrankin kävi niin, että aamulla oli kahdeksan astetta lämmintä ja satoi vettä. Sen jälkeen päätimme, että menemme sinne, missä on hienoimmat kelit, Kirsti jatkaa.
Valtaset ovat kiertäneet asuntoautolla myös Ruotsia ja Norjaa.
– Tai no sen Ruotsin läpi pitää ajaa, Jouko naurahtaa.
Martti on ajellut niiden lisäksi myös Virossa.
– Mihin karavaanari menee, niin se tuntee toisen karavaanarin. Kaikki tulevat juttuun kaikkien kanssa.
Susanna Halmela on pesemässä pottuja asuntoauton vierellä. Pesäkarhujen toiminnanjohtajalle matka Porista Uuteenkaupunkiin on juuri sopiva välimatka rentoutumiseen.
– Täällä pääsee ihan eri tunnelmaan. Aiemmin harrastimme veneilyä, mutta tämä vaunuilu on helpompaa. Isäntä pääsee tänne vaikka yksin, jos minulla on viikonloppuna peli, Susanna viittilöi puolisoonsa Turo Halmelaan. Heidän mukanaan kulkevat myös kaksi valkoista sulokkuutta, Jeti ja Toivo. Koirat katselevat naapurivaunulaisten touhuja tyytyväisinä omasta pienestä aitauksestaan. Kavereita alueella riittää, sillä isäntä Kari Siirilä on juuri kertonut, miten suomalaisten elämä on viime vuosina muuttunut.
– Kun ennen alueella oli paljon lapsia, niin nyt on koiria. Koiria syntyy jo enemmän, hän vertaa.
Alue suosii molempia. Rairannassa on koira-aitaus, lapsille oma leikkikenttä ja nuorille jopa oma nuorisotila Raikkuli.
– Aika hiljaisena se kuitenkin on. Kun nuoret tulevat teini-ikään, niin menevät omia menojaan, eivätkä tule enää tänne, Siirilä sanoo.
Karavaanareitten kylästä löytyy myös monta saunaa, huoltotilaa, kioskia, grillauspaikkoja, jätteiden keräily- ja lajittelupaikkoja. Kaikki on huomioitu, ja jos jotain ei ole, se rakennetaan talkoilla.
– Näin isoon porukkaan mahtuu monenlaista ammattimiestä, Kari sanoo.
Rairannan frisbeegolfrata on niin hyvä, että moni tulee alueelle pelkästään sen vuoksi. Tänä kesänä 18-väyläisellä frisbeegolfradalla ratkotaan karavaanareitten Suomen mestaruus.
Jos frisbeegolf ei kiinnosta, niin alueella on myös 76-portaiset kuntoportaat ja alueelta tehdään yhteisiä pyöräretkiä. Useimmille riittää kuntoiluksi alueella kuljeskelu.
– Alueella on omia teitä 2,5 kilometriä, Kari Siirilä sanoo ja nousee sähköpyörän selkään.
Siirilä suhahtaa jo toisaalle. Kylällä riittää tekemistä.
