Luonnon monimuotoisuus yhä enemmän mukana metsänhoidossa – Laitila Varsinais-Suomen metsäisimpiä kuntia

0
Metsä Groupin piiripäällikkö Jari Mäntylä kertoo, että hakkuissa ja metsänhoidossa yleensäkin otetaan metsäluonnon monimuotoisuus paremmin kuin takavuosina ja kehitystä tapahtuu koko ajan.

Arto Kanerva

Metsä Group järjesti keskiviikkona Katinhännässä tilaisuuden, jossa yleisö pääsi katsomaan korjuutyönäytöstä harvennushakkuutyömaalla, keskustelemaan ja kuulemaan ajankohtaisista metsäasioista sekä testaamaan metsätietämystään. Paikkana oli harvennushakkuukohde Itäkulman nuorisoseurantalon vieressä.

Hyvissä ajoin paikalle tulleet Erkka Marttila, Mauri Lehto ja Ilmo Laiho miettivät pitkään ja hartaasti, mikä mahtaa olla metsätyökoneen kärryssä olevan puukuorman koko kiintokuutiometreinä.

– Kyllähän vastaus saisi olla aika tarkka, mutta arviointi on hankalaa, kun kuorma on toispuoleinen, Laiho tuumaili.

Lopulta Marttila päätyi neljään kuutiometriin ja Lehto ja Laiho arvelivat tilavuudeksi 3-4 kuutiota.

Metsä Groupin Turun piirin piiripäällikkö Jari Mäntylä kertoo yrityksen emo-osuuskunnalla Metsäliitolla olevan Laitilassa jäseniä 434. Toimihenkilöitä yrityksen Turun piirissä on reilut 30 ja urakoitsijoita kuljettajineen toista sataa.

– Puuta Laitilasta ostetaan vuosittain useita kymmeniä tuhansia kuutioita, onhan tämä Varsinais-Suomen metsäisimpiä kuntia. Paikkakunnalla on pitkä historia metsänhoidossa, ja asiat ovat täällä hyvällä tasolla.

Metsänhoito on pitkäjänteistä työtä. Aikaa taimen kasvamisessa tukiksi kuluu sellaiset 70 vuotta. Metsään kannattaa Mäntylän mukaan aina panostaa, ja esimerkiksi Raumalle avattu uusi saha pitää huolen siitä, että täällä alueella tukin kysyntä tulee pysymään vahvana tulevina vuosikymmeninä.

Kolmisenkymmentä vuotta metsäalan eri tehtävissä työskennellyt piiripäällikkö Mäntylä kertoo, että esimerkiksi metsän harvennuksessa perusasiat ovat entisellään, mutta paljon on tullut vuosien aikana uuttakin.

– Huonot puut napsitaan pois ja parhaat jätetään kasvamaan, se on perusajatus edelleen. Uusina asioina ovat tulleet mukaan säästöpuiden ja suojatiheikköjen jättäminen sekä monimuotoisuutta edistävien tekopökkelöiden tekeminen.

Säästöpuiksi valikoidaan mieluiten ryhminä vanhoja, kookkaita puita, järeitä lahopuita ja metsätalouden kannalta vähäarvoisempia lehtipuita. Niitä ei jätetä metsään näön vuoksi, vaan niillä on ihan oikeasti merkitystä metsäluonnon monimuotoisuudelle, Mäntylä korostaa.

Tekopökkelö puolestaan syntyy, kun puunrunko katkaistaan 2–4 metrin korkeudelta. Tämä on helppo tapa lisätä pystylahopuun määrää metsässä ja tämä puolestaan hyödyttää monia lajeja, kuten lahottajia, hyönteisiä ja ajan kuluessa myös kolopesijöitä.

– Suojatiheikkö syntyy, kun pensaita ja pieniä puita jätetään raivaamatta noin aarin alalta. Näitä tehdään yksi jokaista alkavaa kolmea metsähehtaaria kohti, myös taimikon ja nuoren metsän hoidon yhteydessä.

Suojatiheiköt antavat suojaa ja ruokaa linnuille ja metsän nisäkkäille.

– Koko maan mittakaavassa teemme satoja tulevia kolopuita joka päivä ja vuoden ympäri. Yritämme olla kestävän metsänhoidon ja luonnon monimuotoisuuden suhteen ajan hermolla tai mieluiten vähän etuajassa, jotta Suomen metsänhoito kestäisi tulevaisuudessakin vertailun minkä muun maan kanssa tahansa, Mäntylä kertoo.