Jenna Westerlund
Päättynyt salibandykausi oli Jyskeelle menestyksekäs. Salibandyjaoston puheenjohtaja Mikko Kareniemi luonnehti kautta “aikuisten kaudeksi”, vaikka nuorisojoukkueetkin niittivät menestystä.
Miesten edustusjoukkue saatiin kasaan välivuoden jälkeen. Jälki oli tuhoisaa joukkueen voittaessa selvästi sarjansa nousten nelosdivariin. Saman tempun tekivät myös naiset nousten viimein vuosien taistelun jälkeen kolmosdivariin.
– Isossa kuvassa kausi oli hyvä. Harrastajamäärät nousivat yli 200:aan ja menestystäkin tuli. Koskaan aiemmin en ole urallani tällaista kautta kokenut, Kareniemi luonnehtii.
Menestystä todella tuli myös nuoremmissa, sillä T14-joukkue voitti alueellisessa loppuhuipentumassa kultaa ja P12 Länsi- ja Sisä-Suomen aluehuipentumassa hopeaa. Lisäksi P14-joukkue voitti juniorisalibandyturnauksessa Tampereella pronssia.
– Mahdollisuuksiin nähden salibandy voi Laitilassa hyvin. Ongelmia kuitenkin on, mutta ne eivät koske vain meitä, vaan kaikkia pienempiä seuroja.
Huolenaiheilla Kareniemi tarkoittaa muun muassa pienentyneitä pelaajamääriä. Koronan jälkeen yleisesti joukkuemäärät vähenivät, kun useat lapset ja nuoret lopettivat harrastuksensa.
– Laitilassakin ikäluokissa on nykyään alle 100 lasta. Kun ikäkausijoukkueen ideaalikoko olisi 20 lasta, voi siitä miettiä, kuinka suurella prosentilla pitäisi saada lapsia ja nuoria lajin salibandyn pariin.
Huoli on jo nyt aiheellinen, sillä muutaman ikäkausijoukkueen osalta elettiin jo viime talvena aivan kipukynnyksen tuntumassa. Muutamilla joukkueilla oli jo viime kaudella yhteistyösopimuksia muiden seurojen kanssa.
Pelaajamäärien putoamisen vuoksi todennäköistä onkin, että P14-joukkuetta ei kokoon saada enää ensi kaudella. Pelaajille pyritään kuitenkin löytämään pelipaikka muualta.
– Viime kaudella oli yhteensä kymmenen kilpajoukkuetta, yksi harrastejoukkue sekä soveltavan salibandyn ryhmä. Määrä oli enemmän kuin aikaisemmin, mutta on hyvin mahdollista, että ensi kaudella joukkueita voi olla jopa enemmän.
Harrastajamäärien kasvu näkyy pääosin nuorimmissa sarjoissa, sillä esimerkiksi 2015-syntyneiden ryhmässä on lähes 30 lasta mukana. Juuri siellä resursseja pitää käyttää, jotta nuoremmista nousisi uusia pelaajia aina vanhempien sarjoihin.
Kareniemi muistuttaa, että monet teini-ikäiset tekevät lajivalintoja, jolloin salibandy jää pois. Toisaalta myös motivaatio voi loppua tai kotipaikkakunta vaihtua opintojen myötä. Jyske onkin ennen kaikkea kasvattajaseura.
– Siirtymisiä tapahtuu muihin lähialueen seuroihin, kuten Uuteenkaupunkiin tai Raumalle ja hyvin harvoin miesten tai naisten edustusjoukkueessa pelaa oman seuran kasvatteja. Naistenkin kohdalla joukkue rakennetaan joka syksy uudelleen.
Vaikka pohdittavaa riittää, katsoo Kareniemi kuitenkin optimistisena tulevaisuuteen. Kummallakin aikuisten edustusjoukkueella voi olla mahdollisuudet jälleen sarjanousuun kaiken osuessa kohdilleen ja salibandyjaostossa on hyvä henki kaikkien kesken.
Tavoitteena on menestyä monella eri rintamalla ja kaikissa ikäkausijoukkueissa.
– Vaikka negatiivisia asioita riittää, pitää muistaa, että laji koki kovan kolauksen koronan aikana. Siitä on yhdessä noustu, ja nyt esimerkiksi jokaisessa joukkueessa on tarpeeksi toimihenkilöitä, eikä kenenkään tarvitse olla yksin. Se on iso juttu.