– Kun tulimme tänne vuonna 1991, oli talo ollut jo 30 vuotta tyhjillään. Sitten kesällä juolavehnän keskellä pihassa kukki uskomattoman kaunis tummanpunainen pioni. Se oli ehdottomasti rakkautta ensisilmäyksellä, kuvailee Sinikka Haakana päätymistään Laitilan Soukaisiin, miehensä Kari Haakanan suvun omistuksessa olleeseen taloon ja sydämen valloittanutta ensikohtaamistaan juolavehnäpellon keskellä hehkuneeseen pioniin.
Tuo pioni nimettiin talossa viimeksi asuneen Enni-tädin mukaan Ennin pioniksi ja se hurmasi Haakanan pariskunnan täydellisesti.
– Se oli kaunein koskaan näkemämme kukka ja herätti unelman pionipuutarhasta.
ENNIN pioni – joka sittemmin tunnistettiin P. Inspecteur Lavergneksi – sytytti siis unelman hehkuun, mutta täyteen liekkiinsä unelma roihahti vasta vastoinkäymisen jälkeen. Tarina kertoo paljon sekä unelmaansa vaalivien pionistien sitkeydestä että toisinaan oikukkaiksi tiedettyjen pionien draaman tajusta.
– Ajattelimme mieheni kanssa, että jos pioni kerran pärjää mainiosti juolavehnän kanssa, niin kyllä kait se meidänkin kanssa pärjää. Koska halusimme vaalia pionia, niin siirsimme sen mielestämme parempaan paikkaan. Mutta siitähän pioni ottikin oikein kunnolla nokkiinsa. Kävin sitten sen kanssa monta vakavahenkistä keskustelua ja lopuksi uhkasin, että sen seuraava sijoituspaikka on komposti. Se puhe sitten tepsi ja pioni alkoi elpyä, Sinikka Haakana kertoo nauraen yhteiselon käynnistymisen haasteista.
Nyt unelma on käynyt toteen, ja Haakanoilla on 100-vuotiaan talonsa ympärillä kerrassaan hurmaava pioniparatiisi.
– Ennin pioni on meille tietysti The Pioni.
Sitä ja muita pihassa kasvavia kymmeniä, tai oikeastaan satoja, pionikaunottaria pääsee ihailemaan ensi sunnuntaina Avoimet puutarhat -tapahtumassa. Osa on toki kukkinutkin jo, mutta nähtävää varmasti riittää.
HAAKANOIDEN ensimmäinen varsinainen pionipenkki syntyi pihamaalle juhlistamaan pariskunnan 25-vuotishääpäivää.
– Kari kaivoi sen itse lapiolla hääpäivälahjana ja yhdessä valitsimme siihen pionit.
Pitkä pionipenkki on upea katseenvangitsija, joka reunustaa kulkua 1920-luvun talon etuovelle. Sen jälkeen pihaa on myllätty, maata muokattu ja pioneja on istutettu puutarhaan valtava määrä.
Työn touhussa ja vuosien kuluessa Haakanat ovat itsekin juurtuneet Soukaisiin yhä vankemmin. Sinikan työpaikka sijaitsee Turussa, Karin puolestaan Raisiossa, mutta Turun-kodissa pariskunta asuu tätä nykyä enää murto-osa vuodesta.
– Kaupunkikodissa olemme vain kaikkein pimeimmän ja kylmimmän ajan.
ERI PIONILAJIKKEET kukkivat hieman eri aikoina, aikaisimmat aloittavat toukokuussa, myöhäisimmät kukkijat heinäkuussa. Kaikkineen pionien kukintaa voi ihailla Suomessa parisen kuukautta. Komein loisto ajoittuu keskikesään ja siihen keleilläkin on sanansa sanottavanaan.
– Toisinaan joku ihmettelee, miksi keskittyä kasvattamaan vain pioneja, kun niiden kukinta-aika on niin lyhyt. Mutta minusta pioneissa ei ole upeaa vain kukka, vaan myös lehdet, varret ja siemenetkin, Sinikka Haakana ihastelee.
JA ONPA hänen pioni-ihastuksensa tarttunut jo suvun nuorimpaan polveenkin. Nimittäin Haakanoiden tyttären perheen 9-vuotias Viljo on innokas pionipuutarhuri.
– Hän on isänsä kanssa kerännyt heidän pihallaan kasvavasta pionista siemeniä, joista sitten täällä meillä kasvatetaan uusia poikasia. Ne ovat nimeltään Viljon valkoisia ja hän itse seuraa niiden kasvua hyvin kiinnostuneena.
Laitilaa Sinikka Haakana kuvailee pionistin paratiisiksi.
– Tässä on kivan matkan päässä upeat Vakka-Taimi sekä Pionien koti ja Mynämäellä taas on todella hieno pionipuisto, hän hehkuttaa.
Avoimet puutarhat -tapahtuma 9.7. kello 12–17. Laitilasta mukana on kaksi puutarhaa: Pionipuutarha, Santalantie 42 sekä Tipula Mudainen, Vallijärventie 56.