Haluan ystävällisesti huomauttaa miettivälle Matikalle perjantaiseen mielipidekirjoitukseen viitaten,että kannattaisi myös lukea Raamattua, eikä vain pitää kirjahyllyn koristeena. Haluaisin nimittäin kernaasti kuulla millä perusteella pidät Adamia ja Eevaa juutalaisina.
Samaa mieltä olen siitä että Suomi ei ole ollut itsenäinen sitten Väinämöisen päivien, mutta en tosin anna kovin suurta arvoa Suomen itsenäisyydelle. Johtuneeko siitä etten ole varsinaisesti suomalainen, vaan Satakunnasta kotoisin.
Yksilön onnellisuuden kannalta on melko yhdentekevää, onko Suomi osa Ruotsia vai Venäjää. Paljon merkityksellisempää on, miten me kohtelemme ja tulemme kohdatuiksi naapurien ja työtovereiden suhteen ja keitä vaan satumme arjessa kohtaamaan.
Perinteistä historiankirjoitusta lukemalla saa helposti vääristyneen ja yksipuolisen kuvan tavallisten ihmisten elämästä. Ruotsin taikka tsaarin aika ei ollut ahdistavaa, vaan silloinkin ihmiset myös rakastuivat, löysivät uusia ystäviä ja nauttivat ruuasta juomineen ja iloitsivat uuden eläimen ja ihmisen syntymästä, kättensä töistä ja musiikista.
Tästä aasi pääseekin kauniin sillan ja portin kautta Jerusalemiin ja kohti “lopullista ratkaisua” ; kaikki me olemme perinpohjin pahoja ja pois poikenneita, joten ottakaamme oppia Vilhelm Junnilasta ja myöntäkäämme, jos ei nyt kaikkea, niin ainakin osa virheistämme. Se on viisautta.
Juho Reunamo