Toukokuus ei helttei ollu viäl lainka. Saroki hiuka. Kasvillisuus rööhät komiaks. Ulkotyä luistiva hyvi, ko ei tarvinu koko aikka hikki pyyhki ja juamas ravata. Uure istutukse pääsivä hyvi juurtumise alkkuhu.
Juhanukselt alvo kuumus. Onneks yä ei ollu viäl trooppissi, niinko nykyä pruukata sanno. Päeväne tyänteko tyssäs vanhalt ihmiselt kyl, mut yä sai sentä nukku siärettäväs lämpötilas, ko muist panna joka ainua akkuna päeväks pimenttoho: rullaverho alas ja tumma verho piukka kiine. Tul tuppa nii pimiä, et pit päeväl valo panna, jos meinas jotta tarkemppa tehrä.
Tuuletta ei päeväl saanu. Yäks pantti kaik luuku auk ja aamuyäste pissareisul taas pit muista pistä kaik reiä tiiviste kiines. Näi helle häirit nukkumist yllättävä vähä. Sitä jatkus see verra lyhkäseste, ete torpp kerjeny rakenteitas myäte kuumenttu.
Heinäkuu alus säätyyp muutus epävakaseks. Ei se ny mittä kylmä ollu, mut kuuroi kropat vähä väli. Tunnus, et tul aikane akkate viikk.
Niin pali kuivaks ol jo kerjeny mennä, et ensmäise vetise kuuro otetti riamukiljahruste kans vastaha. Määki vahtasi nisk kenos taeval ja nautesi mustate pilvete muljamisest.
Mul pasas vesisare hyvi viäl viikon päästäki. Enne sattei paskruaho ei ollu kuivast savest irronu lainka, mut satte pehmittämäst maast perkkamine sujus luanikkaste.
Rupesi oikke analysoimaha, mink tähre mää niin kauhiaste tykkä suvisattest. Tavaliseste syit kannatta hakki menneisyyrest, usseste lapsuurest. Mukulan alkusuvi men paskruahote perkkamises ja harvenushommis. Sitä ei tehty, jos vet tul taeva täörelt. Isä pruukkas sanno: “Herra anto tipatta, et trenkipoika sai nukatta.” Mää en käyttän vapauttan nukkumissehe. Olin kantan lainastost kirjoi kotti, mut ehtosi olin ai niin poik, et nukati kirja viäre. Sattel sai lukki keskel päevä. Se ol luksust, vaikken semmost sana ollu kuullukka sillo.
Suvel satte jälkke haise hyvält luanos. Tuntu, et täyty vettä ilma keuhkohi oikke syväl. Ja kui kasvi ova hyvävointise näkössi. Oikke virkustunnussi, niinko itekki.
Heinäkuu o ollu ilmate pualest harvinaise keskimääräne. Nii sanotti säätiarotukses. Pahoteltti, ete heinäkuuhu voira helttei varmuurel luvata. Mul se passas mainioste. Matalapainete välis o ai satamatontakki. Sillo voi tehr ulkohommi ja sattel laiskotel hyväl omaltunnol.
Saa nähr, kumne o loppusuvi. Se o ainaki varma, et päevä lyhentyvä ja yä pimentyvä. Välimeren kuumus ei kerk lööppänyttä kovaste mont kuukaut tämä suve. Annetti pitkäst aikka helpove suvi tämsil itten kaltasil. Porotuksest tykkävä voiva lohruttauttu sil, et tulevin suvin sitä varmaste taas piissa.
Inga Nuojua
Kirjoittaja on eläkkeellä oleva biologi, joka on kotoisin Laitilasta.