– Kun kerroin siskolle, että aion kutoa itselleni tällaisen villatakin, niin hän pyysi kutomaan hänellekin, Satu kertoo nauraen.
Ei pyyntö häntä rasittanut, sillä Satu rakastaa kutomista. Hän ei muista, kuinka monet sukkaparit, paidat, peitot, kaulurit, vanttuut ja takit on kutonut.
Satun äiti on kertonut, että tyttö oppi kutomaan jo ennen kuin osasi lukea. Sitä Satu ei itse muista, mutta sen hän muistaa, että lapsena hän tykkäsi virkata.
– Kun olin jo tehnyt kaikki tehtävät koulun oppitunnilla ja oli tylsää, virkkasin hiirelle häntää. Ei opettaja sitä kieltänyt, kun kerran tehtävät oli tehty.
Satu myöntää, että hänellä pitää olla aina jotain tekemistä. Hän kirjoo, virkkaa ja kutoo, tai neuloo, kuten hänen synnyinalueellaan Kanta-Hämeessä sanotaan.
– Minulle kutominen on rentoutumista. En osaa vain istua sohvalla ja mieluummin kudon kuin selaan kännykkää. Kun kudon, olen kuitenkin koko ajan lapsille läsnä, kolmen lapsen kotiäiti sanoo.
Käsitöissä on vain yksi pulma. Vaikka työn alla olisi jo jokin neule, kun näkee uuden mallin, himottaa käydä sen kimppuun. Niinpä keskeneräisiä töitä voi olla useita.
Satulle käsityöt ovat niin rakas harrastus, että kun hän muutti Laitilaan Padon kylään viitisen vuotta sitten, hän alkoi kaivata juttuseuraa, joka osaisi puhua langoista ja eri tekniikoista.
– Nyt käyn Vakka-opiston käsityökahvilassa. Se on minulle omaa aikaa. Siellä on mukavaa. Jokainen saa tehdä omia töitään ja jos on jokin pulma, voi kysyä, eikä tarvitse sitä yksin pähkäillä.
Käsityökahvilan porukalla on myös oma Whatsapp-ryhmä, johon ryhmäläiset laittavat kuvia käsitöistään. Satulta on muutaman kerran kysytty, että nukkuuko hän koskaan, kun uusia töitä kertyy niin nopeaan tahtiin.
– Nukun, hoidan kotityöt, lapset ja heidän harrastuksensa, hän hymyilee. Kutominen käy kaiken sivussa, kun puikot ovat aina mukana.
– Jos en saa kutoa, pitää keksiä jotain tekemistä. Kun olin viikon reissulla ja minulle sanottiin, että jos siksi viikoksi jättäisin kutimet kotiin, luin sitten yhden kirjan.
Tänä syksynä Satu päätti itselleen uuden haasteen. Hän aikoo kutoa Onnelliset villasukat -kirjan läpi. Kirjassa on 29 erilaista sukkamallia. Parit sukkaparit ovat jo valmiit.
Kirjan malleissa kujeilevat muumihahmot. Etenkin perheen pienimmäinen, 4-vuotias Joonas , on rakastunut muumeihin.
– Kun virkkasin sinisen peiton, jossa oli Muumipeikko, Joonas, halusi sen itselleen.
Satu itse nauttii eniten käsityölehtien mysteeriohjeista.
– Teen parhaillaan huivimysteeriä. Mysteeriohjeet ovat siitä mukavia, että etukäteen ei yhtään tiedä, minkälainen käsityöstä tulee valmiina.
Lankoja siis kuluu paljon ja niiden valinnan suhteen käsityötaituri on hyvin tarkka. Isoja neuleprojekteja varten hän tilaa langat suoraan tehtaalta, jotta värierä on varmasti sama. Laitilasta saa lankoja pienempiin töihin.
Satu Eerola tekee käsitöitä myös tilauksesta, mutta huomauttaa, että kaikkia hän ei voi tehdä, sillä käsityömalleissakin on tekijänoikeudet.
– On malleja, joita ei saa tehdä myyntiin. Sitten on malleja, joita saa myydä, mutta osa tuotosta pitää laittaa hyväntekeväisyyteen.
Satu Eerolan töitä voi ihailla hänen blogissaan, jonka löytää verkosta nimellä Puikot ja neula aseena.
