Kuvat ja teksti: Jussi Vaajasaari
Alakouluikäisenä Ari-Juhani Kangassalo kulki Pahojoelta Kaivolan kansakouluun. Matka oli kolmisen kilometriä.
– Yleensä kuljin matkan kävellen, mutta huonoimmilla säillä hyppäsin kodin ohi ajaneeseen linja-autoon ja maksoin koulukyydin.
Kangassalo näkee kiinteistönhoitajan työstään johtuen päivittäin kouluun matkaavia lapsia ja nuoria.
– Nuoret kulkee kouluun nenä kiinni kännykässä ja tukka silmillä – se on vaarallista. Ja polkupyörällä kuljetaan miten sattuu – kouluissa pitäisi enemmän opettaa liikennesääntöjä. Koululaisille vaarallisin paikka on Tiihosen kahvilan kulmalla.
Kymmenvuotias Amelie Österman menee neljännelle luokalle Kappelimäen kouluun.
– Kuljen koulutaksilla Koverosta keskustaan. Kotoa olisi ollut Koveron kouluun matkaa vain 200 metriä, nyt matkaa on viitisen kilometriä.
Amelien koulumatkan vaarallisin paikka on Haukantien ja Koverontien risteysalueen ylitys koulukyydin luokse.
– Autossa minun pitää matkapahoinvoinnin vuoksi aina päästä etuistuimelle.
Lukiolainen Emilia Palmunen asuu Välimetsässä. Hän kulki alakouluikäisenä kouluun enimmäkseen pyöräillen ja vartuttuaan skootterilla.
– Joskus olen saanut autokyydin, mutta paljon olen myös kävellyt koulumatkani.
Emilia on huomannut Sahenkulman olevan koulumatkan vaarallisimman paikan.
– Autoilijat ja mopoilijat ottavat Laitilassa hyvin huomioon pienimmät koululaiset.
Ammattikoulun autonasentajalinjalla Uudessakaupungissa opiskeleva Eevert Virtanen kulki poikasena Hartikkalasta Kappelimäen kouluun.
– Kuljin 2,5 kilometrin matkan pyöräillen ja joskus autokyydillä.
Muutettuaan Vidilään Eevert kulki yläkouluun aluksi pyöräillen ja myöhemmin mopoillen. Vähän alle viiden kilometrin matka ei riittänyt koulubussin käyttöoikeuteen. Nyt hän ajaa mopolla kantatie 43:n linja-autopysäkille.
– Limonkorventie on Laitilan liikenteen pahin paikka.