Maanantaina 60 vuotta täyttänyt Laitilan kaupungin tekninen johtaja Mika Raula syntyi Vaimarossa, valmistui 80-luvun lopulla rakennusmestariksi, sitten rakennusinsinööriksi, ja viimeksi 10 vuotta sitten hän suoritti ylemmän AMK-tutkinnon. Raula kertoo, että intoa opiskeluun löytyisi vieläkin, olisipa vain 10 vuotta nuorempi.
Kaunis kesäpäivä, kyyhkynen huhuilee puun latvassa ja rusakko hyppelee pihalla pensaiden joukossa, ei heti uskoisi, että ollaan aivan Laitilan keskustan tuntumassa. Mika Raula malttaa vähäksi aikaa jättää klapihommat sivuun ja kertoo, että faarin ja mummun pihassa käy välillä kova vilske, kun kolme lasta ja varsinkin kuusi lastenlasta sattuvat paikalle samaan aikaan.
– Mitään erityisempää lomamatkaa ei ole suunniteltu, jotain pieniä reissuja tehdään vaimon kanssa sen mukaan, mitä mieleen tulee. Puhelin ja kalenteri ovat sivussa, meillä on sen verran porukkaa töissä, että tuokin onnistuu.
Valmistuttuaan koulunpenkiltä Raula oli alkuun 10 vuotta yksityisen puolen töissä. Sitten alkoi rakennusalan työtilanne tuntua epävarmalta ja kunnan hommat kiinnostavilta. Kuntakierroksensa hän aloitti rakennustarkastajana Pyhärannassa, sieltä matka jatkuin Mynämäen, Maskun, Ugin ja Rauman kautta Laitilaan, jossa aloitti työt maaliskuussa 2016.
– Olin aikoinaan kahdeksan vuotta Laitilan rakennuslautakunnassa niiden vuosien aikana sain paljon oppia silloin vielä töissä olleilta Äke Haapaselta ja Timo Laihoselta .
Raulalla on vielä viisi vuotta aikaa varsinaiseen eläkeikään, ja hänellä on ainakin vielä ajatuksena, ettei jatka töissä tuon merkkipaalun saavutettuaan. Nuoremmilla riittää virtaa ja omaksumiskykyä ihan eri tavalla kuin tämän ikäisillä, hän toteaa.
– Kun vain niitä nuoria jostain löytäisi. Joskus avoimeen paikkaan tuli jopa kymmeniä hakemuksia, nyt ei välttämättä yhtään. Kuntapuolen töiden arvostus tuntuu olevan aivan olematon ja kun palkoissakaan ei pärjätä yksityiselle puolella, on nuorten kiinnostus kuntia kohtaan kadonnut. Tällä hetkellä teknisen toimen työvoimapula on jopa pahempi SOTE:ssa. Ja kovin puute työntekijöistä on vesihuollossa, varmasti ihan siitäkin syystä, että alalle ei enää kouluteta uusia tekijöitä.
Omassa työssään Raula vaikuttaa viihtyvän. Työ on hänen mukaansa vaihtelevaa, koko ajan on jotain tekeillä ja kaikkea tapahtuu, mukava olla tekemisissä ihmisten kanssa ja hienoa nähdä työn tuloksia. Välillä tulee sellainenkin olo, että tässä pääsee ihan oikeasti vaikuttamaan asioihin, hän kertoo.
– Se vain haittaa, kun tuota byrokratiaa tulee koko ajan vain lisää. Papereita pyöritetään ja kaikenlaisia selvityksiä tehdään, sen sijaan että oltaisiin enemmän oikeiden asioiden ja kuntalaisten kanssa tekemisissä. Tässä pitäisi saada toimenkuvat kuntoon ja eriyttää byrokratia pois varsinaisen työn tekemisestä.
Laitilan kiinteistöjen suhteen on Raulan mukaan tehty töitä ihan onnistuneesti. Päivähoito ja koulut on saatu kuntoon, kyläkoulutkin ovat tyydyttävässä kunnossa, monitoimihalli, jäähalli, kirjasto ja lukutupa ovat myös kunnossa, hän luettelee.
– Sitten on tietysti vanhainkoti, mikä on kieltämättä ollut aika raskas prosessi. Onneksi maakauppa seurakunnan kanssa sujui todella hienosti. Entiselle seurakuntatalon tontille on suunnitteilla 60–70-paikkainen vanhusten palveluasunto ja jos työt pääsevät alkamaan ensi vuoden alussa, niin se on kyllä työvoitto.
Teollisuustonttejakin pitäisi jostain löytää lisää, Raula pohtii. Laitilaan on tullut hyvin yrityksiä, kun tontteja on vain ollut valmiina. Samppanummen ja Koveron alueet eivät enää riitä, Yrityspuisto ei tunnu kiinnostavan, Uudenkaupungin ja Rauman suunnissa tulee vastaan maisema-alueita, jotka asettavat omia rajoituksiaan.
– Vuokra-asuntojakin tarvitaan lisää. Aikoinaan pankit hoitivat vuorotellen niiden rakentamisen, mutta ne ajat ovat menneet ja nyt pitäisi kunnalta löytyä rahaa uudisrakentamiseen.
Eipä ole tätä maailmaa vieläkään valmiiksi saatu, Raula huokaisee.