Tatu Ujula
Yksinäisyys on vakava ongelma. Tutkimusten mukaan joka viides kärsii ajoittaisesta yksinäisyydestä. Joka kymmenes suomalainen puolestaan raportoi kokevansa jatkuvaa yksinäisyyttä. Yksinäisyys koskettaa satoja tuhansia, tuiki tavallisia, ihmisiä.
Heti alkuun on selvennettävä, että ihminen voi kokea yksinäisyyttä, vaikka ympärillä olisi ihmisiä. Hyvänä esimerkkinä tästä ovat väkirikkaat kaupungit.
Rikkaus on kuitenkin tässä suhteessa katoavaista sorttia: Ihmisvilinän keskellä ei välttämättä tunne edes omia naapureitaan. Paitsi tietysti ventovieraana nimenä kerrostalon rapussa.
Ne vähät kohtaamiset, mitkä arkeen osuvat, ovat sitäkin lyhyempiä. Ne saattavat typistyä tervehdykseen kaupan kassalla. Kun ostokset on saatu pois alta, seuraava asiakas hönkii niskassa. Luontevaa tilaa keskustelulle ei ole.
Väitän, että isoilla kaupungeilla olisi paljon opittavaa pienemmiltään. Ihmisillä on voimakas tarve kuulua joukkoon.
Kaupungeissa se on haastavaa. Ehkä siksi ihmiset ovat tehneet kaupunginosista omia heimojaan, joiden paremmuudesta ollaan valmiit väittelemään loputtomasti.
Jos yhteisöllisyys ei merkitsisi mitään näille ihmisille, kaupunginosien nimet voitaisiin korvata kylmillä numerosarjoilla. Se ei kuulosta omaan korvaani hohdokkaalta.
Suuruus johtaa helposti aloitekyvyttömyyteen: miksi juuri minä, tavallinen pulliainen, tekisin mitään tämän kaupungin hyväksi? Kun yhteisö on riittävän pieni, on helpompi kokea teoilleen ja elämälleen merkitystä. Omien kätten jäljet näkyvät paremmin.
Viime kädessä yhteiskunta ja virkakoneisto eivät voi olla samaan aikaan kaikkialla. Tarvitaan aktiivisia ja osallistuvia tekijöitä, jotka pitävät huolta toisistaan. Kuinka monta tapahtumaa olisikaan jäänyt syntymättä ilman talkoolaisten valtaisaa panosta?
Yhteisöllisyyden hyvät puolet eivät suinkaan jää tähän. Vanha kunnon koko kylä kasvattaa -ajatusmalli on edelleen voimissaan ainakin maaseudulla.
Lisäksi yhteisöllisyys madaltaa kynnystä lähteä mukaan esimerkiksi kunnalliseen päätöksentekoon: siellähän päätetään juuri meidän yhteisömme omista ja rakkaista asioista. Kaveria ei jätetä, kuten jo veteraanit meille opettivat.
Yhteisöllisyyden avaukset eivät usein jää kiinni rahasta, vaan pikemminkin kekseliäisyydestä. Millä tavalla sinä taistelisit yksinäisyyttä vastaan?
Kirjoittaja on kotoisin Laitilasta ja työskentelee Ypäjän kunnanjohtajana.