On torstaiaamupäivä ja Laitilan kirkko on vielä hiljainen. Keskiaikaisen kirkon kiviseinien sisällä on viileää mutta ei viluista. Suuri puinen ovi aukeaa ja sisään astuu seurakunnan kanttori Jouni Maunula.
– Mennäänpä tuonne ylös, hän sanoo ja viittaa parvelle, joka on kanttorin valtakuntaa.
Kirkossa on alkamassa kerran kuukaudessa järjestettävä arkiehtoollinen, jonka jälkeen seurakunta kutsuu kirkkoväen lounaalle Kirkkokotiin. Maunulan mukaan arkiehtoollinen on aiemmin houkutellut paikalle 20–30 seurakuntalaista, ja näin käy nytkin.
– Tulen aina ajoissa paikalle katsomaan, että urut ovat kunnolla ja verryttelemään sormia.
Verryttely pitää sormet lämpiminä. Kovilla pakkasilla urkuparvella voi olla kylmäkin, mutta toisaalta kivikirkko ei kovilla kesähelteilläkään lämpene liikaa. 1460-luvulla rakennetussa kivikirkossa on Maunulan mukaan erinomainen akustiikka, minkä ovat taiteilijatkin tunnustaneet.
– 1400-luvulla tämä osattiin, ehkä siksi, ettei silloin ollut minkäänlaista äänentoistoa.
Laitilan kirkon urut ovat peräisin vuodelta 1975.
– Nämä ovat oikein hyvät urut tähän kirkkotilaan ja nämä on tähän kirkkotilaan suunniteltu. Näillä voi soittaa kohtalaisen monipuolisesti erilaista musiikkia, mutta eivät nämä toki mitkään Turun Tuomiokirkon tai Notre Damen urkujen veroiset ole.
Hetkinen, Pariisin Notre Damen?
– Meillä oli konsertti St. Maryn kirkossa ja sen jälkeen Suomen suurlähetystössä vastaanotto. Tapasimme Notre Damen musiikillisen johtajan ja pääurkurin Olivier Latryn, joka vei meidät keskellä yötä Notre Dameen. Silloin pääsin kokeilemaan Notre Damenkin urkuja.
Tapahtuneesta on kulunut noin 30 vuotta.
Arkiehtoollisen jälkeen kirkkoväki lähtee kävelemään lumen peittämää polkua pitkin Kirkkokodin suuntaan. Oven suussa tulijaa tervehtii jauhelihakeiton lämmittävä tuoksu. Ennen ruokailun aloittamista Maunulaa pyydetään soittamaan ruokarukousvirsi, joka lauletaan yhdessä. Kirkon urut vaihtuvat Kirkkokodin pianoon, jonka sävelten myötä seurakuntalaiset ryhtyvät nauttimaan yhteisestä lounaasta.
Lounaan lomassa Maunula kertoo viihtyneensä Laitilassa oikein hyvin. Hän kuvailee laitilalaisia “tolkun ihmisiksi”.
– Ei voi muuta kuin kehua niin työkavereita kuin seurakuntalaisiakin.
Aterioinnin jälkeen Maunula suuntaa Attendo Hoivalinnaan. Hoivalinnan oleskelutilaan saapuu vähitellen väkeä. Hoitajat työntävät asukkaita paikalle pyörätuoleissa ja osa istahtaa sohvalle odottamaan tilaisuuden alkamista.
– Hyvää päivää kaikille. Täällähän on hiljaista kuin kirkossa, Maunula naurahtaa ja jakaa osallistujille virsikirjat.
Koska hartaus pidetään kanttorin johdolla, se on musiikkipainotteinen. Maunula laulattaa osallistujilla tuttuja pyhäinpäivään liittyviä virsiä. Osa asukkaista laulaa mukana ja osa keskittyy vain kuuntelemaan.
Myöhemmin samana iltana Maunulalla luvassa on vielä rippikoululaisille järjestetty tapahtuma, jonka tarkoitus on tehdä kirkkomusiikkia tutuksi.
– Meillä on tulossa viisi leiriä ja opetukseen kuuluu ennakkoon musiikin opetusta. Tilaisuus pidetään täällä kirkossa ja siellä käydään ryhmien kanssa messukaavaa läpi ja tutustaan virsikirjaan. Lisäksi luvassa on lyhyt kirkkomusiikin historia, Maunula sanoo ja lisää:
– Erittäin lyhyt.
Lisäksi Maunula ohjaa illalla kirkkokuoroa, joka valmistautuu parhaillaan myös joulukonsertteihin. Perjantaisin ja lauantaisin seurakunnassa järjestetään hautajaisia ja erityisesti lauantaisin vihkimisiä, joiden kulta-aikaa ovat edelleen kesäviikonloput.
– Sunnuntait ovat jumalanpalveluspäiviä.
Vihkimistilaisuuksien ja hautajaisten musiikista sovitaan yhdessä vihkiparin ja läheisensä menettäneiden omaisten kanssa. Välillä musiikkitoiveet ovat erikoisia, mutta mitään täysin kirkkoon sopimatonta ei ole ehdotettu eikä Maunula näin ollen ole joutunut kieltämään mitään.
– Toki aikoinaan niitä olisi voitu katsoa karsastaen. Esimerkiksi Katri Helenan Mun sydämeni tänne jää -kappaleen soittaminen kirkossa olisi saattanut olla vielä 1970-luvullakin tiukka paikka. Minusta se sopii kirkkoon oikein hyvin. Muistotilaisuuksissa voi vielä vapaammin tehdä valintoja.
Musiikilla on Maunulan mukaan seurakunnassa aika keskeinen rooli.
– Tilaisuudet ja toimitukset voisivat olla ehkä vähän onttoja, jos musiikkia ja esimerkiksi yhteislaulua ei olisi. Kyllä se täydentää sitä toimitusta aika merkittävälläkin tavalla.
Muokattu 19.11. kello 13.53. tarkennettu, minkä kaupungin Notre Damen kirkosta on kyse.