Ossi Nyström
Olen käynyt tyttäreni kanssa muutaman kerran muskarissa. Viimeksi paikalla oli vauvojen lisäksi ohjaaja, kymmenen äitiä ja minä.
Tunnen itseni usein vähän eksyneeksi muskarissa. Välillä kun tanssahtelemme piirissä sateenropinabiisin tahtiin, ihmettelen mielessäni, että miksi vaikuttaa siltä, että kaikki muut ymmärtävät, mitä tässä pitäisi tehdä, mutta minä vain sekoilen täällä niin, että lapseni joutuu häpeämään isänsä surkeaa esitystä varmasti koko loppuelämänsä ajan.
Valehtelin äsken paikoitellen. En minä ihmettele muskarissa ollessani oikeasti lainkaan sitä, että muut tuntuvat olevan siellä niin kuin kotonaan. Sen sijaan minä vain oletan niin.
Säälittävä totuus on se, että minä oletan muiden olevan minua parempia muskari-ihmisiä ainoastaan siksi, että he ovat naisia. Mutta miksi? Siksikö, että naiset ovat luonnostaan leikkisää ja iloista väkeä, joilla on hyvä rytmitaju?
Käsittääkseni ihmiskunta on ryhtynyt olettamaan asioita jo joskus puusta laskeutumisen jälkimainingeissa. Silloin ehkä huomattiin, että on helkkarin työlästä suhtautua esimerkiksi jokaiseen vastaantulevaan omenayksilöön niin kuin johonkin tuntemattomaan asiaan. Niinpä keksittiin, että on kätevämpää olettaa, että kaikilla omenien kategoriaan kuuluvilla palluroilla on yleisestiottaen samat ominaisuudet, eikä sitä tarvitse todeta jokaisesta yksilöstä erikseen.
Oletuksien avulla maailma on muuttuu yksinkertaisemmaksi ja helpommin hahmotettavammaksi paikaksi, mutta pahaksi onneksi maailma ei oikeasti ole yksinkertainen ja helposti hahmotettava paikka. Esimerkiksi monet ihmisistä ovat paljon monimutkaisempia otuksia kuin omenat, ja siksi samanlaisen olettamisen logiikan soveltaminen meihin on surkea idea. Valitettavasti ihmiset rakastavat surkeita ideoita kuin äidin syliä, ja erilaiset oletukset ja yleistykset tuppaavat takertumaan ajatteluumme kuin sukanpohjat tuoremehutahroihin.
Kun ihmiset toistelevat älyvapaita oletuksiaan vuosikausien ajan, ne ikään kuin kivettyvät itsestäänselviksi totuuksiksi. Nämä “totuudet” tuntuvat siltä kuin ne olisivat olleet olemassa aina ja edustaisivat asioiden luonnollista järjestystä. Siksi voi tuntua päivänselvältä ajatella esimerkiksi, että juusto nyt vaan kuuluu leikkeleen päälle tai naisen nyt vaan kuuluu olla se vanhempi, joka käy lapsen kanssa muskarissa. Se että joku asia tuntuu päivänselvältä ei ole kuitenkaan pätevä perustelu yhtään millekään.
En halua, että tyttäreni kasvaa todellisuudessa, jossa miehelle on luonnollista työskennellä rakennustyömaalla, harrastaa kaljan juomista ja killua hirsipuussa, kun taas naiselle on luonnollista työskennellä päiväkodissa, harrastaa muskaria ja asua turvakodissa. Voi kuitenkin hyvin olla, että tämä on se maailma, johon hän päätyy.
Me luomme itse ne itsestäänselvyydet, joiden asettamissa raameissa elämme, ja vain me voimme tehdä niistä selvää. Minä en ruvennut muskarivanhemmaksi sitä varten, vaan siksi, että pitkin hampain olosuhteiden pakosta suostuin uhrautumaan niin kuin joku pyhä marttyyri. En myöskään ole vieläkään löytänyt sisäistä musiikkileikkipersoonaani, mutta en usko, että sillä asialla on mitään tekemistä sukupuoleni kanssa.
Kirjoittaja on vapaa kirjoittaja.