Raha ja kotityöt ovat kyselyjen mukaan parisuhteen yleisimmät riidanaiheet. Kuitenkin monet eri alojen asiantuntijat neuvovat keskustelemaan rahasta avoimesti. Se onkin helpommin sanottu kuin tehty.
Vähän aikaa sitten tyttäreni päätti sijoittaa muutaman satasen rippilahjarahojaan. Tyttäreni kanssa katsomissani sijoitusvinkeissä neuvotaan usein miettimään tavoitetta ja tekemään sijoitussuunnitelma. Näistä innostuneena aloitin puolisoni kanssa keskustelun taloudellisista haaveista.
Tässä keskustelussa haaveile isosti -oppi ei ollut nappivalinta. Puhuin ääneen lomamatkoista, kielikurssista nuorelle ja siitä, ettei tarvitsisi euroja laskeskella.
Puolisoni oli hiljainen. Hän ei halunnut haaveilla vaan pysyä realistina. Ihmettelin miehen kyvyttömyyttä heittäytyä.
Loppujen lopuksi ymmärsin, että puolisoni koki paineita siitä, että hänen pitäisi pystyä tarjoamaan minulle haaveideni asioita tässä ja nyt. Ehkä taustalla vaikuttaa vanhahtava roolijako siitä, että miehen pitäisi olla perheen elättäjä.
Haavekeskustelumme päättyi mykkäkouluun. Mies koki, että minun mielestäni hän ei pysty säästämään omasta palkastaan riittävästi, ja minä koin alempiarvoisuutta siitä, että minulla on puolisoani pienemmät tulot. Riidan jälkeen ymmärsin suurimman haaveeni olevan se, että pystyisin olemaan puolisoni kanssa taloudellisesti tasavertainen.
Minua ottaa suuresti päähän, että tiettyjen alojen työtä arvostetaan rahallisesti paljon enemmän kuin toisten. Tiedostan kyllä harmini ristiriitaisuuden. Puolisoni paremmat tulot mahdollistavat meidän perheellemme enemmän asioita.
En myöskään ole peräänkuuluttamassa samaa palkkaa kaikesta työstä. Vastuusta, vaativuudesta ja osaamisesta kuuluu maksaa. Minusta maksuosuudet eivät vain jakaannu kohtuullisesti.
Tiedän myös sen, että tasavertaisuus on ihannetila, josta voimme monessa parisuhteessa vain haaveilla. Toinen tekee enemmän töitä, toinen hoitaa enemmän kotia ja lapsia. Joskus toinen joutuu työttömäksi tai sairastuu. Rahan ei pitäisi olla ainut arvokas asia, jota omaan kotiinsa voi tuoda.
Uutisista olen lukenut, että nykynuoret valitsevat opiskelupaikkansa yhä enemmän tulevan tulotason kuin kiinnostuksen suhteen. Onko raha ottanut liiankin suuren otteen meistä?
Itse olen aikanaan valinnut humanistisen koulutuksen ja yhteiskunnallisen alan täysin mielenkiintoani seuraten. Headhunterit eivät ole perääni soitelleet.
Ehkä kaupallinen tai tekninen ala olisi tarjonnut enemmän mahdollisuuksia. Vakka-Suomikin himoitsee insinöörejä, varsinkin diplomi-sellaisia.
Lohtua tuovat rohkeat oman polkunsa kulkijat. Syksyllä haastattelin taiteilija Enrico Mazzonea, jolla oli piirustusnäyttely Laitilan kirjastossa. Kokopäiväisenä taiteilijana eläminen on hänen mukaansa mahdollista, kun elää nöyrää elämää, eikä tavoittele suurta taloudellista menestystä. ”Joka aamu saan herätä ja päättää itse, että teen taidetta. Se on vapautta.”
Rahasta kannattaa keskustella, vaikka riidan riskit kasvavat. Rahasta puhuttaessa tulee usein puhuttua arvoista.
Kirjoittaja on Laitilan Sanomien tuottaja.