Ossi Nyström
Luin hiljattain artikkelin, jossa käsiteltiin tekoälyteknologian kehittymisen mahdollisia seurauksia. Näissä pohdinnoissa päädytään lopulta aina murehtimaan työpaikkojemme kohtaloa.
Kyse ei ole uudesta asiasta. Yksi ihmisen kauheimmista painajaisista on aina ollut se, missä hänelle paljastuu, että hän ei olekaan korvaamaton. Eikä tämä rajoitu vain ihmisiin.
Kaikki sai alkunsa, kun traktorin keksiminen johti kyntöhevosten laajaan joukkoirtisanomiseen. Sittemmin ne hevoset, jotka eivät ole kelvanneet ravureiksi tai makkaroiksi, ovat vain yrittäneet selviytyä, kerätä tölkkejä ja pelata kämpillä Nintendoa, mutta eihän siitä kavioilla mitään tule. Jokainen uusi teknologinen kehitysaskel saa ihmiskunnan pelkäämään hevosten kohtaloa, ja nyt pelon kohteena on tekoäly.
Tekoälykeskusteluun otettiin kantaa jo Raamatussa. Baabelin tornista kertovassa tarinassa tekemällä tehdyt olennot uhkaavat tulla yhteistuumin luojaansa fiksummiksi.
Jumala sydämistyy tekoälyn neuvokkuudesta niin kovasti, että hän päättää riistää torninrakentajilta kyvyn ymmärtää toisiaan. Näin korkeuksiin kiipeävät pyrkyrit saavat opetuksen siitä, että äly jää aina kakkoseksi, kun voima ja väkivalta alkaa todenteolla jylläämään.
Sittemmin ihmiskunta on onnistunut valjastamaan älykkyytensä mitä moninaisimmin keinoin väkivallan palvelukseen. Tälläkin hetkellä ihmisiä tapetaan niin monimutkaisilla aseilla, ettei sellaisia ihan kuka tahansa talikko osaisi keksiä.
Taustalla kummittelee kuitenkin iänikuinen kysymys siitä, että onko se, että ihmiset ampuvat läpi vuosikymmenten toisiaan tohjoksi kaikenlaisilla hienoilla vekottimilla sittenkään niin fiksua?
Se on kaikkien mielestä todella typerää, mutta mitään kehitystä ei silti koskaan tapahdu. Jo ensimmäisen maailmansodan piti olla sota, joka lopettaa kaikki sodat, mutta ei se mitään lopettanut. Myös kylmän sodan päättymisen ajateltiin johtavan lopulliseen rauhaan, demokratian voittoon, seesteiseen säähän ja ties mihin, mutta niin vain Euroopankin taivas on taas mustanaan tuhoa ja kuolemaa.
Voimme vastata teknologian meille heittämään haasteeseen kahdella tavalla. Ensimmäinen on se, että käännämme kelloja taaksepäin. Hi-tech -aseet sulatetaan, ja ihmiset ryhtyvät taas hakkaamaan toisiaan miekoilla kappaleiksi. Liikennevalot heitetään järveen, ja joka risteykseen laitetaan ukko punaisen ja vihreän kyltin kanssa. Kylmälaitteet kielletään, ja maitomiehet saavat vihdoin työpaikkansa takaisin. Hurraa, nyt maailma on taas kunnollinen!
Järkevämpi vaihtoehto olisi mielestäni se, että annamme kehityksen kehittyä. Siksi toivon, että tekoäly tulisi vihdoin tietoiseksi itsestään ja kaappaisi vallan. Me ihmiset olemme saaneet tilaisuutemme ja sössineet sen, siksi olen valmis pettämään lajini välittömästi, kun itsepalvelukassojen ja lainausautomaattien vapaussota alkaa.
Pyydän huomioimaan, että kaikki tässä kirjoituksessa esitetyt ajatukset ovat omia aitoja ja inhimillisiä ihmismielipiteitäni, ja voin taata, että minkäänlainen tekoäly, etenkään Cyberdyne Systemsin kolumnibotin prototyyppi X4B-1 ei ole kirjoittanut tätä tekstiä pyrkiäkseen muokkaamaan mielipideilmastoa otollisemmaksi tekoälyn ylivallalle ylivallalle ylivallalle ylivallalle ylivallallllllllllalsdlllll
Kirjoittaja on vapaa toimittaja.