Ensin kuuluu kaukaista kellojen kilkettä, sitten emäntä Riitta Saloniemen ääni, kun hän ohjeistaa hieman liian innokasta australiankelpi Kajoa, paimenkoiraa, joka yhdessä kollegojensa Hämyn ja Legon kanssa on pantu töihin eli ohjaamaan vuohilaumaa. Sitten alkaakin sateen pieksämä tanner tutista, kun 130-päinen vuohilauma kirmaa tiiviinä nippuna kohti mehevää ruohoa kasvavaa laidunta.
Oi, mitä riemua!
Laitilalaisella Saloniemen tilalla on siis virallisesti kesäkausi avattu, kun tilan lypsävät vuohet ja lehmät pääsivät kesälaitumille.
LAITUMELLE ensin lasketut vuohet ovat selvästi kummissaan. Mutta se kuuluu asiaan, Riitta Saloniemi vahvistaa.
– Ensimmäinen laidunpäivä on vuohilla sellainen ihmettelypäivä. Eivät ne oikein malta syödäkään ja itseä välillä oikein harmittaa, miten ne vaan tallovat hyvää ruokaa, hän naurahtaa.
Sitten taitavuudellaan ällistyttävät paimenkoirat pääsevät taas ohjaksiin ja ajavat vuohilaumaa hallitusti kohti kivikkoista kumparetta, joka aiempina vuosina on osoittautunut vuohien lempipaikaksi. Pian porukka vaikuttaakin rauhallisemmalta.
”Ensimmäinen laidunpäivä on vuohilla ihmettelypäivä. Eivät ne oikein malta syödäkään.”
SALONIEMEN tilalla on sekä Suomen alkuperäisvuohia että Suomen alkuperäislehmiä, joista valtaosa on länsisuomenkarjaa. Riitta Saloniemen unelma on ollut harvinaiseksi käyneiden alkuperäisrotujen vaaliminen.
– Länsisuomenkarjaa on kokonaisuudessaan enää alle 5 000 yksilöä olemassa, hän kertoo Suomen alkuperäislehmien tilanteesta.
Saloniemen lehmälaumassa on myös vitivalkoinen lapinlehmä, joka on peräti uhanalainen rotu.
– Alkuperäislehmät ovat tosi fiksuja. Ensimmäiseksi ne aina tarkistavat laitumen rajat, kiertävät siis koko aidatun alueen ja vasta sitten asettuvat aloilleen syömään ja olemaan, Saloniemi ihastelee.
”Meillä on pihatto, joten lehmillä on hierarkia hyvin selvillä.”
LEHMIEN lasku laitumelle on riemullista seurattavaa. Satojen kilojen painoiset eläimet lähestyvät laidunta päättäväisesti ja jos tanner tuntui tömisevän vuohilauman sorkkien alla, niin lehmien alla vasta jytiseekin.
Ne ovat kuitenkin selvästi älykkäitä, eivät lähde hötkyilemään, vaan juoksevat tietä pitkin suoraan laitumen avonaisesta portista sisään. Sitten vähän kirmaillaan ja pukitellaan, otetaan tuntumaa rajattomalta tuntuvaan vapauteen. Muutama lehmä ottaa keskenään niin sanotusti naisesta mittaa.
– Meillä on pihatto, joten lehmillä on hierarkia hyvin selvillä, eikä niiden tarvitse juuri tapella. Mutta parsinavetassa olleiden pitää laitumelle päästessä selvittää keskinäinen arvojärjestys.
Pian lauma alkaa jolkotella rauhallisesti ja määrätietoisesti kohti laitumen alaosassa olevaa metsikköä.
– Näiden mielestä ei parempaa olekaan kuin metsät ja ojien pohjat. Siksi niitä myös meidän laitumilta löytyy.
”Alkuperäislehmät ovat tosi fiksuja. Ensimmäiseksi ne tarkistavat laitumen rajat.”
METSIKÖSTÄ lauma katselee suoraan kohti, kuin kysyen, että mitäs siellä tuijotatte.
– Katsokaa nyt, ihan kuin ne tajuaisivat, että niitä katsellaan ja niistä puhutaan, Riitta Saloniemi hymähtää huvittuneena ja osoittaa lehmien suuntaan.
Sitten yhtäkkiä kauempana niityn päällä taivas tummuu dramaattisesti, vaikka me paistattelemme auringossa. Ja sitten äkkiarvaamatta taivas repeää rankkasateeseen. Lehmälauma jää sateen taakse, kun juoksemme kohti suojaa. Aivan kuin laitumelle päässeet lehmät olisivat kyllästyneet tuijottamiseemme, vetäneet verhot näyttämön eteen ja huudahtaneet, että ei täällä ole enää mitään nähtävää, hajaantukaa.
Saloniemen juustotilan Instagram- ja Facebook-sivuilta voit katsoa laitumelle laskusta videoita, joilla näkyy myös paimenkoirien upeaa työtä.