Viisikymppisenä kuolleen varastomies Marko Koivulan muistokirjoitus Helsingin Sanomissa (20.5.) on herättänyt runsaasti mielenkiintoa. Artikkelia on luettu paljon, lainattu muihin medioihin ja asiasta on keskusteltu niin sosiaalisessa mediassa kuin televisiossakin.
Koivulasta tehty kirjoitus erottuu muista, koska muistokirjoituksia on totuttu lukemaan menestystä julkisuudessa saavuttaneista ihmisistä. Muistokirjoituksen mukaan Koivula oli varastomies, joka eli värikkään elämän.
Muistokirjoituksen kirjoittajat kunnioittivat suorasanaisena tuntemaansa ystäväänsä, eikä muistokirjoitusta oltu siloteltu. Siinä kerrottiin Koivulan avioeroista, katkonaisesta työurasta ja tupakoinnista. Esille tuli myös, miten mainio seuramies hän oli: ”sosiaalinen liima ja lapsien suosikki.”
Laitilan Sanomissa on totuttu lukemaan muistokirjoituksia niin paikkakunnan merkkihenkilöistä kuin ihan tavallisista ihmisistä. Monesti kirjoittaja on lähisukulainen tai ystävä. Joskus muistokirjoitus on ollut runomuodossa. Muistokirjoituksen ei tarvitse olla lista meriiteistä, vaan se saa olla eletyn elämän näköinen. Toki tekstin pituuden toivomme pysyvän kohtuullisena.
Jokainen kauttani lehteen toimitettu muistokirjoitus on ollut koskettava. Teksteistä välittyy kaipuu ja ikävä. Moni kirjoitus vie nostalgiselle matkalla historiaan. Muistokirjoitus tuo lukijalle mahdollisuuden surra, vaikkei edesmenneen läheinen tai edes tuttu olisi ollutkaan.
Moni muistokirjoitusta Laitilan Sanomiin tarjoava kysyy, että maksaako tämä jotain? Sanottakoon nyt kaikille yhteisesti, että ei maksa. Muistokirjoituksia julkaisemme mieluusti, ja jos mahdollista, niin kuvan kera. Kuolinilmoitus sen sijaan on nimensä mukaisesti ilmoitus eli se maksaa.
Jokunen aika sitten toimituksen keskustelussa nousi esille, että muistokirjoituksia tarjotaan julkaistavaksi aiempaa harvemmin. Ehkä varastomies Koivula teki viimeisenä palveluksenaan noston muistokirjoitusten suosiolle.
Ehkä hänen ja hänen ystäviensä ansiosta muistokirjoituksia innostutaan kirjoittamaan lehtiin ihan tavallisista ihmisistä, jollaiseksi meistä aika moni itsensä kokee. Toimittajan työssä näkee sen, että jokaisella ihmisellä on kiehtova tarina kerrottavaan.
Toimittajan työn tekee merkittäväksi se, että kirjoitamme muistiin nykyhetkeä, joka jo pian on historiaa. Moni kyselee vanhoja vuosikertoja, koska haluaa tutkia, mitä jostakin asiasta tai ihmisestä on kirjoitettu. Myös muistokirjoitukset palvelevat tulevia sukupolvia, kun sukupolvien perästä mietitään, että millainen se isoisoisomamma tai -pappa olikaan.
Halusimme tai emme, jokainen meistä on vaikuttanut elämänkulkuun lähipiirissään ja paikkakunnalla. Meillä kaikilla on myös omat haasteemme, omat hyvät ja huonot puolemme. Jokainen jättää jäljen.
Kirjoittaja on Laitilan Sanomien tuottaja.