Tatu Ujula
Vietin työn merkeissä kaatuneiden muistopäivän juhlallisuuksia. Alkavan kesän auringonsäteiden hivellessä kasvoja ja papin virttä kuunnellessa, mielessä painoi kolkko fakta: Moni antoi elämänsä, jotta saamme elää vapaassa maassa. Olemmeko kiitollisia näitä uhrauksia kohtaan?
Kiittämisen merkitystä teroitetaan meille jokaiselle. Kouluarjessa kiitokset ja ole hyvät kuuluvat lukujärjestykseen kuten jäätelö kesään. Toisto on opintojen äiti ja lapset ovat tunnetusti eteviä oppimaan.
Silti aikuisiksi tullessa nämä sanat ovat petollisesti muuttaneet muotoaan. Sanat ovat haalistuneet ja arkipäiväistyneet. Lauomme kohteliaisuuksia kuin jääkiekkoilija kiekkoja.
Palkintona sosiaalinen elämämme helpottuu. Pulmana sen sijaan on se, että emme aina kunnolla tarkoita, mitä olemme sanomassa. Sanamme eivät paina eivätkä vakuuta.
Kiittämisen ohella hankalaa on uhrausten tekeminen. Enkä nyt puhu sodassa kaatuneiden uhrauksista – sellaisia uhrauksia moderni arki ei kaikeksi onneksi meiltä vaadi.
Uhrausten tekeminen on silti kimuranttia pikkuruisessakin mittakaavassa. Vai miltä kuulostaa seuraava arjenmakuinen esimerkki: Elokuvateatterissa on tarjolla vuoden kovin toimintatrilleri, jonka palavasti haluaisit nähdä. Puolisosi hartaasti toivoo, että valitsisitte mieluummin romanttisen nyyhkyleffan.
Sovinnon säilyttämiseksi toisen on joustettava omista mielihaluistaan. Jos siis haluatte päätyä istumaan iltaa saman leffasalin penkkeihin.
Uhrausten tekeminen pakottaa juomaan tappion karvasta kalkkia. Lisäksi uhrauksia tehdessä ei ole mitään takuita siitä, että saa itse jotakin vastineeksi, kuten pappi sankarihaudalla viisaasti kuulijoilleen totesi. Sehän on täysin vastoin nykyihmisen habitusta. Se pelottaa. Mitä minulle oikein käy, jos otan muut huomioon?
Ihmiset saavat joskus turvallisuuden tunteen mitä järjettömimmistä asioista. Koronapandemian aikainen vessapaperin hamstraus oli tästä oiva esimerkki.
Ehkä meidän pitäisi pysähtyä ajattelemaan ennen kuin tunaroimme. Kiitollisuudella, ja joskus myös uhraustenkin tekemisellä, pääsemme pitkälle.
Nyt jälkeenpäin voimme jo naurahtaa vessapaperiepisodille. Tosin joku saattoi silloin kauppareissulla joutua vastentahtoisia uhrauksia tekemään, kun näki vessapaperihyllyjen ammottavan autiuttaan.
Kirjoittaja on kotoisin Laitilasta ja työskentelee Ypäjän kunnanjohtajana.