Muistan miten äimistyin, kun muuan naapuri kertoi, että on perheensä kanssa lähdössä vaimon vanhempien luokse muutamiksi viikoiksi ”talouden tasapainottamislomalle”.
Tapauksesta on monta kymmentä vuotta, mutta edelleen ihmettelen, millaiset vanhemmat ottavat hoiviinsa persaukisen perheen viikkokausiksi joka kesä. Tälläkin perheellä oli kuitenkin varaa käydä aika ahkerasti ravintoloissa ja kotona heillä olivat seinät täynnä aitoja tauluja, joiden muuttaminen rahaksi ei tietääkseni ole kovin vaikeaa.
Oma äitini teki jo varhain selväksi, että mitkään taloudentasapainottamislomat eivät tule kysymykseen.
– Tiedätte sitten, kun olette aikuisia, ettei tänne tulla pelkästään sateenvarjo ja terveiset kourassa, hän opasti.
Ymmärsin yskän ja muistin kyllä. Äiti ei itsekään harrastanut vanhempiensa kuppaamista ja silloin harvoin, kun me lapset olimme mummolassa hoidossa – peräti kaksi kertaa – meistä maksettiin.
Asiat ovat muuttuneet. Kustannan mielelläni lastenlasten vierailuista aiheutuvat kulut, teen sen koska vielä voin, mutta entä sitten, jos oma tilanteeni jonain päivänä on toinen?
Aika monella mummolla on tänä kesänä totinen paikka, kun lastenlapset tulevat lomalle. Kaikki maksaa enemmän kuin viime vuonna ja jos viime vuonnakin jo elettiin kädestä suuhun niin kuinka nyt sitten?
Varsin monet vanhuuseläkkeellä olevat naiset asuvat yksin ja saavat kuukaudessa käteen noin tuhat euroa. Sillä tulee toimeen, jos ei ole velkaa minnekään, asuminen on halpaa ja pysyy terveenä. Ylimääräisiä kuluja tuollainen talous ei kestä, ei varsinkaan jos säästössä ei ole mitään.
Ruoka on kallista eivätkä nykyajan lapset tyydy talkkunaan ja kesäkeittoon. Lastenlapsia olisi myös hauska viedä huvipuistoihin tai vastaaviin, mutta taivas varjele, miten kallista sekin nykyään on! Laskin huvikseni, että jos yksi aikuinen ja kaksi lasta käyvät eräässä suositussa teemapuistossa, jättävät auton puiston parkkiin ja käyvät syömässä puiston lounasravintolassa, on rahaa kulunut jo 160 euroa. Se on kauhea lovi tuhanteen euroon, mahdoton. Eikä kustannus tietenkään tuohon jäisi, sillä teemapuistopäivän mittaan tarvitaan myös jäätelöä ja mehua ja jotain pientä krääsää teemakaupasta. Isommat tavarat siellä ovatkin niin kalliita, että mummoa huimaa.
Rahasta on vaikea puhua, mutta jos mummo tuntuu tänä kesänä haluttomalta ottamaan lapsia lomalle, olisi ehkä syytä yrittää. Laitettaisiinko lapsille ruokakassit mukaan vai annettaisiinko ruokarahaa? Niin ei ainakaan saisi käydä, että lasten lähdettyä mummon on turvauduttava pikavippiin.
Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja viiden lapsen isoäiti