Hanna Hyttinen
En tykkää mennä uimaan, jos päivän korkein lämpötila on suorassa auringonpaisteessa ilman tuulen vaikutusta 17 astetta. En kuitenkaan ole aina ollut tällainen vilukissa. Lapsena halusin uimaan aina heti kun kesä alkoi, enkä aina jaksanut odottaa edes kesään asti.
Ennen kuin avantouinnista tuli kaikkien hyvinvointitietoisten harrastus, minä korkkasin uimakauden jo huhtikuussa. Ja niille, jotka pyörittelevät nyt silmiään, on pakko kertoa, että huhtikuu kotiseudullani Kuusamon korkeudella on jokseenkin erilainen kuin monena vuonna täällä etelässä.
Tapauksesta on säilynyt valokuva todisteeksi. Kuvassa noin 10-vuotias tyttö seisoo keltaharmaaraidallisessa uimapuvussaan selvästi hieman viluissaan mutta hymyilevänä mökkilaiturilla. Lammen ranta on juuri ja juuri vapautunut jäistä, ja siinä pienessä kuvassakin näkyvässä sulassa kohdassa olemme veljeni kanssa juuri pulahtaneet. Myönnettäköön, että mitään kovin pitkiä vetoja ei tuossa avannossa otettu.
Nyt yli 30 vuotta myöhemmin ajatus hyytävään veteen menemisestä etenkin kesä- tai kevätaikaan tuntuu mahdottomalta. Jostain syystä talviuinti on ajatuksena helpompi käsitellä, koska siihen kuuluu niin olennaisena osana saunominen. Mökillä saunaa ei viitsi koko päivää paahtaa lämpimänä, joten uimaan mennään viileämpinä päivinä korkeintaan iltasella.
Omat lapseni kävivät ensimmäistä kertaa uimassa jo toukokuun lopussa, ja minua paleli pelkästään seistä rannalla. Vesi oli 16-asteista, joten mistään avantouinnista ei heidänkään kohdalla ollut kyse. Silti huomasin kietovani villatakkia paremmmin ympärilleni. Saunassa sen sijaan viihdyin oikein pitkään.
Aikuiseksi kasvamisessa on kuitenkin se hyvä puoli, että myös voi ihan rehdisti sanoa, ettei tarkene. Kaikki näyttämisen halu on karissut menneisiin vuosiin.
Toisaalta voisi olla hyvä, jos sitä olisi vielä rahtunen jäljelläkin. Sillä tavalla saisi sysättyä itsensä useammin mukavuusalueen ulkopuolelle, ja millaisia uusia kokemuksia se voisikaan tuoda.
Kirjoittaja on Laitilan Sanomien toimittaja, jonka sisäinen termostaatti on iän myötä mennyt vähän sekaisin.