Tinja Jalonen
”No niin nyt on koulut käyty, minne lähdet jatko-opiskelemaan?”. Tämän lauseen saa varmasti kuulla jokainen saatuaan ylioppilaslakin päähänsä.
Kolmen vuoden uurastuksesta ja valmistumisesta ei ehdi juuri edes nauttia, kun alkaa loputon tulevaisuudensuunnitelmien tivaaminen. Eikä edes pänttääminen lopu valkolakin saamiseen, vaan seuraavaksi on vuorossa pääsykokeisiin lukeminen. Nuoren valmistuneen elämä ei siis ole ollenkaan niin helppoa ja huoletonta, miltä se saattaa joskus vaikuttaa.
Kolme vuotta lukion penkillä hurahtaa ohi nopeammin kuin voisi uskoa, ja sen jälkeen ollaankin isojen päätösten äärellä. On aika päättää, mitä aikoo tehdä elämässään seuraavaksi.
Eniten paineita aiheuttaa kouluun hakeminen, sillä voi olla vaikea päättää mikä se oma juttu voisi olla. Vanhemmat, sukulaiset ja tuttavat eivät välttämättä aina ymmärrä päätöksen suuruutta nuoren elämässä.
Ja vaikka lukiosta päästyä ollaankin aikuisia, voi ikää ajatella myös eri tavalla. 19-vuotias valmistunut on kuitenkin vasta 1-vuotias aikuinen. Ei yhden vuoden kokemuksella aikuiselämästä tarvitse vielä osata tehdä koko loppuelämän To Do -listaa.
Valmistumisikään kuuluu kaikenlaisia tunteita, onnistumisia ja epäonnistumisia. Joku saa sähköpostiinsa ilouutisen opiskelupaikasta ja joku ei pääse useankaan hakukerran jälkeen unelmakouluunsa.
Myös nykyään yleistyneet välivuodet aiheuttavat ristiriitaisia mielipiteitä. Osa opiskelijoista haluaa hetimiten korkeakouluun, ja osa taas ottaa ennemmin hieman etäisyyttä akateemisesta maailmasta.
Välivuosi tarjoaa kuitenkin ainutlaatuisen mahdollisuuden olla vapaa ja antaa tuulen kuljettaa. Työntäyteisten opiskeluvuosien jälkeen voi vihdoin päästää irti oppikirjoista ja arvosanoista ja hypätä kohti tuntematonta. Ei ole pakko heti jatkaa puurtamista, jos sydän on jo toisella puolella maapalloa sukeltamassa kohti uusia seikkailuja.
Mutta mikä minusta sitten tulee isona? Sitä kysymystä miettivät etenkin vastavalmistuneet mutta myös ihan ”oikeasti aikuisetkin”.
Joillekin se ei ehkä ikinä selviä, kun taas jotkut tietävät jo nuorena tasan tarkkaan, mitä haluavat tehdä. Aina välillä joku myös huomaa kesken opiskelujen, ettei ala tunnukaan oikealta.
Silloin on vain otettava seuraava askel ja tehtävä uusi valinta. ja mitäpä siitä, jos vaihtaa alaa monesti. Erilaiset tehtävät vain kartuttavat taitoja ja opettavat uutta. Mikään valinta ei ole väärin, sillä kaikesta saa vähintäänkin hauskan tarinan kerrottavaksi.
Tulevaisuuttaan pohdiskeleville nuorille, ja miksei myös aikuisillekin, pitäisi muistaa antaa tilaa hengittää ja aikaa ajatella. Loppujen lopuksi valintoja voi aina muuttaa, eikä mikään valittu polku ole maailmanloppu.
Kaikki saavat seurata omaa sydäntään ja tehdä juuri sellaisia valintoja, mitkä tuntuvat itsestä hyvältä. Menolippu keskelle Intian Valtamerta saattaa joskus olla parempi vaihtoehto kuin opiskelupaikka ja vino pino tenttikirjoja.
Kirjoittaja on Laitilan Sanomien kesätoimittaja.