Kesäkuun ilta on lämmin ja rauhallinen. Teen puutarhatöitä, kun kesken kaiken alan ihmetellä ääntä, joka ei tunnu kuuluvan joukkoon. Jossain on joku kone. Vähän niin kuin Krouvinummelta kantautuva mopokisojen pörinä.
Sitten tajuan, että koneen ääni ei kuulu mistään kaukaa, vaan muutaman metrin päästä ja sen aiheuttaa suunnaton parvi mehiläisiä.
Pihassamme on nähty kaikenlaisia eläimiä saukosta ilvekseen, mutta tämä on taas uutta ja pakko tunnustaa: vähän pelottavaa. Jätän kastelukannuni ja menen sisälle odottamaan, että mehiläisparvi jatkaa matkaansa.
Eivät jatka. Ne löytävät marjatarhan aidan ja asettuvat siihen, toinen toisensa päälle, valtavaksi keoksi.
Vedän talvihaalarin päälleni, käsineet käteen ja pistän päähäni sieniretkiä varten varatun hyttyshatun. Käyn ottamassa keosta kuvan ja lataan sen Facebookiin, sieltä saan varmasti neuvoja tai vähintään vertaistukea. Saman asian olisi ajanut jos olisin googlettanut ”karannut mehiläisparvi”. Neuvoja joka tapauksessa tulee.
Suomen Mehiläistarhaajain Liiton nettisivuilta löydän ohjeet miten menetellä, jos löytää karanneen mehiläisparven. Kesä-elokuussa liitolla on päivystävä Parvipuhelin, jonne voi soittaa. Soitan siihen.
Päivystäjä vastaa heti. Hän sanoo laittavansa WhatsApp-viestin lähistöllämme oleville mehiläistarhaajille ja joku heistä käy hakemassa parven talteen viimeistään seuraavana päivänä. Liiton sivuilla on myös kartta, josta löytyvät alueen parvipelastajat. Kiitän ja jään odottamaan.
Seuraavana aamuna mehiläisparvi on edelleen aidantolpassa. Mehiläistarhaajista ei vielä kuulu mitään. Aamupäivän mittaan aurinko alkaa nopeasti lämmittää, tuuli käy kylän suuntaan ja äkkiä mehiläiset ovat hereillä. Muutamassa minuutissa ne kaikki ovat ilmassa ja parvi lähtee pois. Odotan vähän aikaa ja soitan taas Mehiläishoitajain liittoon ettei meillä enää tarvita apua, jos sitä nyt olisi ollutkaan tulossa.
Päätän perehtyä asiaan vielä vähän. Tutkin liiton karttapalvelua ja löydän Laitilan kohdalta kolme mehiläistarhaajaa ja heidän puhelinnumeronsa. Soitan ensimmäiseen. Numero ei ole käytössä.
Toisesta numerosta vastaa Leo Kylä- Raula Untamalasta. Hänelle parvien talteen ottaminen on tuttua puuhaa, mutta minun ongelmastani hänellä ei ollut tietoa.
– En käytä WhatsAppia, joten en saa sitä kautta lähetettyjä viestejä. On parasta soittaa suoraan minulle. Parvien hakeminen on tärkeää, sillä jo alan maineen tähden sivullisten ei pidä joutua mehiläisparvien takia hankaluuksiin, Kylä-Raula sanoo.
Kylä-Raula on kokenut tarhaaja, jolla on seitsemän omaa mehiläispesää. Hän kertoo, että mehiläisten parveilu on juuri tähän aikaan vuodesta tavallista ja johtuu siitä, että vanha pesä käy ahtaaksi ja silloin osa pesän mehiläisistä lähtee etsimään uutta kotipaikkaa. Mehiläisparvien karkaamista on vaikea estää.
– Kun mehiläisparvi tulee pihaan, siitä pitäisi ilmoittaa heti. Ne etsivät uutta pesäpaikkaa ja alkavat aika nopeasti tekemään sitä johonkin sopivaan koloon, esimerkiksi savupiippuun tai talon rakenteisiin.
Kylä-Raulan mukaan parveilevat mehiläiset eivät yleensä ole aggressiivisia, kun niillä ei ole pesää puolustettavana. Varovaisuus on silti tarpeen, varsinkin jos tietää olevansa allerginen mehiläisenpistoille.
Savupiippuun asettunutta mehiläisparvea voi yrittää häätää tekemällä tulet pesään. Katolle tai muuhun korkeaan paikkaan ilmestyneen parven karkottamista voi yrittää vesisuihkulla. Puun oksalla tai aidantolpassa – kuten meillä – olevan parven kannattaa antaa olla rauhassa ja odottaa tarhaajaa hakemaan. Mehiläiset ovat tärkeitä pieniä työntekijöitä, joita ei missään nimessä pidä tarpeettomasti vahingoittaa.
Suomessa on noin 70 000 tuottavaa mehiläispesää. Alan liittoon kuuluu noin 2500 jäsentä, joista noin sata on päätoimisia tarhaajia. Mehiläishoitajain liiton päivystävän parvipuhelimen numero on 0503444297.