Makaan Kauppilan museokahvilan terassilla ja kuulen ihmeellisiä ääniä. Syvimmät niistä resonoivat lautalattiaa pitkin niin, että tunnen ne kehossani, joka kaipaisi alleen vähän paksumpaa alustaa. Ympärilläni makaa kymmenen muuta ihmistä, hiirenhiljaa ja silmät kiinni.
Osallistun Anne Suutarin vetämään äänimaljarentoutukseen. Kokemus on minulle ensimmäinen laatuaan ja lähdin tilaisuuteen uteliaana, peitto, tyyny ja jumppa-alusta kainalossa. Muu ryhmä osallistui ensin Annen ohjaamaan joogaan ja minunkin olisi kannattanut, sillä alkulämmittely ja -verryttely olisi tehnyt kovalle alustalle asettumisen vähän helpommaksi.
Siinä nyt kumminkin olen ja odotan, mitä tuleman pitää. Ohjaaja kertoo rentoutuksen kulusta, sanoo sen kestävän noin 50 minuuttia ja lupaa, että jos makuulla on vaikea olla, saa nousta istumaan. Ajattelen, että minun ainakin täytyy, aika piankin.
Äänimaljarentoutuksessa soitetaan käsin taottuja, useasta eri metallista valmistettuja ja eri kokoisia maljoja. Lisäksi voidaan käyttää tuuli- ja muita kelloja, gongia, merirumpua ja sadeputkea. Äänien uskotaan vaikuttavan hermostoon ja syvärentouttavan ihmistä solutasolla. Menetelmän pitäisi vähentää stressiä, vilkastuttaa aineenvaihduntaa ja parantaa unta.
– Tasapainottaminen kuvaa asiaa ehkä parhaiten, Anne sanoo.
Äänet ovat tavattoman miellyttäviä. Jokainen helähdys tai kumahdus jää soimaan Kauppilan iltaan viipyillen. Alussa tuntuu, että soittajalla on turhan hidas tempo, kärsimättömän mieli kaipaa elämyksiä nopeammassa tahdissa. Sitten asia lakkaa vaivaamasta.
Yritän keskittyä vain kuuntelemiseen, olla ajattelematta mitään. Voisinpa rentoutua vapaasti, olla täydellisen mukavasti ja vain nauttia noista puhtaista äänistä, kauniimmista kuin mikään pitkään aikaan. En kuitenkaan voi, pelkään, että nukahdan ja alan kuorsata tai vielä pahempaa; kadun ankarasti, että söin päivällä herneitä ja ruisleipää.
Jotain tapahtuu silti, ajan taju katoaa ja äkkiä tilaisuus on päättynyt. Minun ei tarvinnut nousta istumaan, eipä juuri edes vaihtaa asentoa. Ihmiset ympärilläni keräävät tavaroitaan, vaikuttavat tyytyväisiltä ja sanovat haluavansa tulla uudestaan.
Kysyn takanani olevalta pariskunnalta, miltä heistä tuntui.
– Oikein hyvältä. Näin värejä, samalla tavalla kuin meditaatiossa, mies vastasi.
Jään vielä juttelemaan hetkeksi Annen kanssa. Hän kertoo, että on reilut kaksi vuotta tehnyt äänimaljarentoutuksia oman yrityksensä kautta, käynyt eri paikoissa erilaisten ryhmien kutsumana. Hän on myös toimintaterapeutti, joogaopettaja sekä tanssiliiketerapeuttisten menetelmien ohjaaja.
Omat äänimaljansa Anne on hankkinut Nepalista, muita soittimia suomalaisesta soitinliikkeestä. Äänimaljoja ei soiteta nuottien vaan tilanteen mukaan.
– Päätän joka kerta erikseen, mitä maljoja soitan. Yksilörentoutusta voi tehdä myös niin, että maljat asetellaan kehon päälle, silloin resonointivaikutus on todella vahva.
Rentoutuksen jälkeen oloni on jotenkin pehmeä ja mieli on rauhallinen. Kotona vain istun hetken ja ihmettelen, miksi en tunne tarvetta hamuilla puhelinta, kirjaa tai avata tietokonetta. Milloin olen viimeksi vain istunut näin? Olen myös tavallista väsyneempi ja menen aikaisin nukkumaan.
Ensimmäinen äänimaljarentoutus oli yllättävän syvällinen kokemus. Voisin hyvin mennä uudestaan, mutta silloin pitäisi ottaa makuualustaksi jotain muuta kuin pelkkä jumppamatto.
