Alkuperäistä BumtsiBum-ohjelmaa katsoneet muistavat ohjelman kapellimestari Jari Puhakan. Keskiviikkona Puhakka tuli Kaivolaan vetämään yhteislauluillan. Jämsänkoskelta varta vasten laulattajaksi ajanut mies on kesän aikana vetänyt yhteislaulutilaisuuksia eri puolilla Suomea.
– Ainakin 30 vastaavaa tilaisuutta tähän mennessä, hän kertoi.
Matkassa mukana on sähköpiano ja käytössä jo vähän kulunut kasa lauluvihkoja, joihin on koottu takuuvarmoja yhteislaulusuosikkeja. Niistä yleisö saa esittää toivelauluja, joskin osa iltojen ohjelmasta on kapellimestarin sanelemaa. Samat laulut nousevat joka kerta suosikeiksi huolimatta siitä, missä päin Suomea ollaan.
– En ole huomannut, että paikkakuntien välillä olisi mitään eroa sen paremmin laulujen kuin laulamisinnokkuuden välillä. Esimerkiksi Kultainen nuoruus on varma suosikki. Usein se lauletaan viimeiseksi, ellei sitä jo toivota aikaisemmin.
Kaivolan kesäteatteriin tuli mukavasti yleisöä siitä huolimatta, että rajut sadekuurot olivat päivän mittaan yllättäneet muutaman kerran. Yhteislaulu aloitettiin Muurarilla, jonka jälkeen siirryttiin Tulipunaruusuihin ja Uralin Pihlajaan. Kappaleiden välissä Puhakka kertoi pieniä tarinoita pitkän muusikkouransa varrelta; hän on soittanut muun muassa Kirkan ja Paula Koivuniemen taustaorkestereissa sekä tehnyt paljon yhteistyötä Kari Tapion kanssa. Nykyään Puhakka toimii pääasiassa tuottajana.
Olen suomalainen -kappaleen yhteydessä Puhakka muisteli konserttireissuja Tapion kanssa ja sitä, miten konsertin jälkeen tähti vetäytyi lavan verhojen taakse ja pyysi muut muusikot ympärilleen. Salista kuului yleisön rytmikäs taputus, jolla he kutsuivat laulajaa uudelleen esiin.
– Sanoin Karille, että eikö pitäisi nyt mennä yleisön eteen takaisin, kun siellä niin taputetaan. Tähän hän vastasi rauhallisesti että ei, sitten vasta mennään, kun ne tömistää. Ja näin tehtiin.
Yleisön ensimmäinen toivelaulu oli Jenni Vartiaisen tunnetuksi tekemä Missä muruseni on. Puhakka puolestaan kysyi, mistä kokoonpanosta Vartiainen aikoinaan tuli tunnetuksi ja joku taisi peräti muistaa, että lauluyhtye oli nimeltään Gimmel. Se syntyi Popstars -televisio-ohjelmassa ja esiintyi vuosina 2002-2004. Vartiaisen kanssa yhtyeessä lauloivat Susanna Korvala ja Ushma Karnani.
Toivelauluna esitetty Kuurankukka sai Puhakan tarinoimaan Joel Hallikaisen noususta kansansuosikiksi. Hallikainen oli tehnyt jo vuosia erilaisia muusikontöitä, esiintynyt taikurina ja laulattanut lapsia päiväkodeissa, mutta suurta suosiota ei vielä ollut. Sitten Hallikainen tutustui Timo Koivusaloon ja ryhtyi tekemään hänen kanssaan Tuttu juttu -showta. Erään kerran Tapani Pertun piti tulla ohjelmaan artistivieraaksi, mutta tämä sairastui ja tilalle tarvittiin kiireesti jotain. Hallikainen sanoi, että hänellä olisi yksi kappale, jonka voisi esittää.
– Siihen tuottaja suostui vähän pitkin hampain ja niin Hallikainen lauloi ohjelmassa Kuurankukan. Seuraavana päivän Ylen kaikki kanavat olivat tukossa, kun ihmiset kyselivät laulun perään ja siitä alkoi Hallikaisen suursuosio.
Kaivolan yhteislauluilta sujui mainiosti, vaikka taivaalla purjehti uhkaavan harmaita pilviä. Kultainen nuoruuskin tuli yleisön toiveena jo ennen kuin aika oli täysi ja niinpä tunnin mittaisen tilaisuuden päätteeksi laulettiin Jukka Kuoppamäen Sininen ja valkoinen. Sitä ennen Puhakka kuitenkin kertoi vitsin, jopa melkein paikallisen.
– Matti ja Teppo lähtivät telttailemaan. Illalla he kävivät yöpuulle ja Matti kysyi Tepolta, että näetkö sinä nuo linnut ja Teppo sanoi, että kyllä näen. Vähän ajan päästä Matti kysyi taas, että näetkö, Teppo, nuo tähdet ja Teppo vastasi, että juu näen minä. Vähän aikaa oli hiljaista ja sitten Matti taas, että näetkö, Teppo, tuon kuun? Teppo siihen vähän jo kummissaan, että näen minä senkin. Sitten Matti kysyi, että tiedätkös, Teppo, miltä minusta nyt tuntuu. Teppo siihen, että no miltä? Matti: minusta tuntuu, että meidän teltta on varastettu.
