Laitila elää avoimesta maailmasta ja siitä, että tänne on helppo tulla, Juha-Uotilan sukuseuran kokoontumisessa puhunut kaupunginjohtaja Lauri Kattelus sanoi. Hänen mukaansa Suomen tilanne juuri nyt näyttää tässä suhteessa huolestuttavalta.
– Laitila on yksi niistä harvoista kaupungeista, joiden väkiluku on kasvussa. Syntyvyys meillä on puolittunut, mutta työperäinen maahanmuutto kasvattaa väkilukua. Tulijoita on ollut etenkin Itä-Euroopasta.
Kattelus kehui Laitilan monipuolista elinkeinorakennetta, jonka turvin kaupunki on selvinnyt talouden suurissa suhdannevaihteluissa hyvin. Huolenaiheitakin löytyi.
– Terveydenhoidon puolella uusien hyvinvointialueiden muodostaminen oli varmasti tarpeellista, mutta samalla se vei päätösvaltaa pois Laitilasta. Se voi johtaa siihen, että ihmisten odotukset kaupunkia kohtaan ovat suurempia kuin sen toimivalta.
Myös tieverkon suhteen odotusten ja mahdollisuuksien tasapaino ei aina toteudu, Kattelus huomautti. Laitilassa on paljon valtion teitä, eivätkä kuntalaiset tiedä, kuka mistäkin tiestä on vastuussa.
Laitilan kehittämisessä ja sen houkuttelevuuden lisäämisessä Kattelus nojaa asialinjaan.
– Haluan, että me kilpailemme sillä, mistä saa nopeimmin tontin ja vesiliittymän ja missä asiat ylipäätään hoituvat hyvin ja nopeasti. En halua, että Laitila olisi joku hassunhauska kuriositeetti jossa on joku hupaisa nähtävyys, kuten vaikka 60 metriä korkea kananmuna. Ehkä olen vähän tosikko, mutta näin minä ajattelen.
Sukuseuran kokoontumiseen osallistui noin 60 ihmistä. Perinteiden mukaan tilaisuus aloitettiin Suvivirrellä ja asiaosuus päätettiin Varsinais-Suomen maakuntalauluun. Tervetulosanat lausui seuran sihteeri Eeva Perho ja musiikkiesityksestä vastasi Vilja Perho.
Suontaan kylässä sijaitseva Juha-Uotila on ollut saman suvun hallussa vuodesta 1644 asti. Kylänmäellä sijaitsevassa, vanhan Raumantien varressa olevassa talossa asuttiin 1940-luvulle asti. Juha-Uotilan sukuseura perustettiin 1964 ja samana vuonna talo siirtyi seuran omistukseen. Sen jälkeen seura on kunnostanut ja ylläpitänyt taloa pääasiassa talkoovoimin.
– Kunnostamisen tarve on jatkuvaa, esimerkiksi kivijalka ja kellari kaipaavat korjausta. Talkooväki ehkä vähenee, mutta vielä toistaiseksi sitä on riittänyt. Meillä pidettiin esimerkiksi erittäin onnistuneet maalaustalkoot muutama vuosi sitten, talon ”emäntä” Marjatta Seppälä kertoi.
