Jyskeen B-tytöt kärsi karvaan tappion kotikentällä, kun Ylivieskan Kuula vei mestaruuden nenän edestä voittaen ratkaisevan ottelun lukemin 0–1 (0–6, 4–4). Näin ollen Jyskeen kausi päättyi hopeamitaleihin.
Iloa ja onnea, pettymystä ja kyyneleitä. Kaikkea tätä urheilu tarjoaa, ja kaikkea tätä B-tytöt pääsivät kauden aikana kokemaan. Viimeinen kolmas finaali päättyi kuitenkin kyyneliin, kun vierasjoukkue Ylivieskan Kuula voitti kaksi peräkkäistä finaalisarjan ottelua ja voitti mestaruuden.
– Kyllä päällimmäisenä tunteena nyt on pettymys. Olimme todella lähellä kaikkein kirkkainta, mutta jäimme niukasti kakkoseksi, joukkueen pelinjohtaja Sami Mäki kommentoi tunteiden hieman tasaannuttua.
Ottelu oli vuoristoratamainen, sillä heti ensimmäisessä vuorossa Ylivieska löi kuusi juoksua. Sofia Huusko löi kunnarin ja kolme tavallista, kun hieman onnekkaastikin pallo pomppi takarajalta aina koulun pihalle saakka. Tuomiosta eivät kaikki olleet yksimielisiä, mutta tuomari kertoi pallon osuneen kopparin räpylään ennen kuin se sinkoutui rajan yli.
– Ensimmäinen vuoropari oli täystyrmäys. Kaveri tuli hyvin peliin, ja me teimme huolimattomuusvirheitä. Siinä oli kenties jännitystäkin mukana, mutta onhan joukkue ennenkin kovissa paikoissa ollut.
Ensimmäisellä jaksolla ei lisää juoksuja nähty, joten jakso päättyi Kuulalle 0–6. Toiselle jaksolle Jyske tuli täysin eri ilmeellä, kuten niin monesti aiemminkin. Sisäpeli lähti rullaamaan, kun ensimmäisellä vuorolla Meeri Heikola, Odessa Rinteelä ja Pinja Toivonen löivät juoksut. Kun vielä toisessa vuoroparissa Emma Virtanen löi tilanteeksi 4–0, alkoi supervuoropari jo kiintää silmissä.
– Kyllä usko oli, että voitamme jakson ja viemme ottelun supervuoropariin. Olimme tehneet sen ennenkin.
Sinne saakka ei kuitenkaan päästy. Ensin Kuula sai kolmannen tasoittavalla jakson avausjuoksun harhaheitosta, ja hetkeä myöhemmin pudotuspeleissä loistanut Nea Kuikka löi kaksi juoksua. Tasoituksen samaisessa vuorossa löi Jenni Siltakoski.
– Vastustaja sai siitä hieman tuurilla avausjuoksun, mikä antoi toivonkipinän heille. Sen jälkeen tuttu ratkaisija (Kuikka) astui esiin. Hän löi koko sarjan ajan pelottavia pommeja, emmekä saaneet häntä kuriin. Yleensä yksittäinen pelaaja ei ratko pelejä, mutta nyt niin kävi.
Kun Jyske ei omalla neljännellä vuorollaan saanut juoksuja aikaiseksi, alkoi kentällä vieraiden voitonjuhlat. Jyskeläiset pystyivät katsomaan vain epätoivoisina juhlia, joihin he itsensä kuvittelivat. Kyyneleet nousivat kasvoille, ja vaikka kausi oli erittäin onnistunut, jäi kirsikka kakun päältä uupumaan. Positiivista oli kuitenkin ennätysyleisön kannustus läpi ottelun. Ottelua seurasi Laserkeskus-areenalla peräti 532 henkilöä.
– Olisin toivonut tälle porukalle mestaruutta. Kaikki ovat tehneet hirveät määrät töitä ja likat ovat erittäin sitkeitä. Tavoitteena oli parantaa viime kaudesta, minkä nyt toteutimme, mutta kyllä se ottaa päähän, kun lopulta olimme näin lähellä.
Pettymys ja suru oli käsinkosketeltavaa, mutta Mäki osasi kerätä ajatuksensa kasaan ja analysoida päättynyttä kautta. Kautta, joka oli monella tapaa historiallinen.
– Kun koko kauden niputtaa yhteen, hipoo arvosana ihan sitä numeroa 10-. Seurassa ei näitä mitaleja jatkossa tule, eikä ole ennenkään tullut, joten tämä kausi oli onnistunut. Vain sinetti jäi päältä uupumaan. Tällaista urheilu kuitenkin välillä on. Omat paikat oli, mutta emme onnistuneet niitä valitettavasti käyttämään, Mäki päätti.
