Ossi Nyström
Nukkuminen on asia, josta puhutaan paljon siihen nähden, että hyvin harva meistä muistaa mitään siitä ajasta, jonka on nukkunut. Itse olen nukkunut huonosti koko aikuisikäni, mutta siitä huolimatta yhteenlaskettu nukkumisaikani on varmasti jo vuosikausien mittainen. Näistä vuosista muistan vain lapsuuteeni osuneen muutaman sekunnin pätkän, jolloin susi loikkasi ikkunan läpi huoneeseeni.
Ylläolevasta esimerkistä voi päätellä, että en todellisuudessa muista mitään siitä millaista on nukkua, muistan vain pienen pätkän unesta, jota olen nähnyt kun olen nukkunut. Jos totta puhutaan, niin muistan kyllä muitakin unia kuin tuon, mutta en saa niitä nyt päähäni.
Unesta puhutaan paljon, mutta vielä enemmän puhutaan sen puutteesta. Unettomuus onkin yksi aikamme viheliäisimpiä vitsauksia. Se ei ole samalla tavalla kunnioitusta herättävä vitsaus kuin tuhannen kuutiokilometrin kokoinen heinäsirkkaparvi tai hullun lehmän tauti, mutta aiheuttaa siitä huolimatta jatkuvasti onnettomuuksia ja vaivaannuttavia tilanteita ympäri maapalloa.
Tänä unettomuuden aikakautena tuntuu kummalliselta, miten esimerkiksi moni uushenkinen liike tai itsehoito-opas perustuu sellaiselle iankaikkiselle ajatukselle, jonka mukaan ihminen on jatkuvasti ikään kuin unessa.
Esimerkiksi bussissa istuessaan ihmisen mieli vaeltaa automaattisesti erilaisiin enemmän tai vähemmän tyhjänpäiväisiin päiväunelmiin, joiden aikana hän tuskin tiedostaa olevansa bussissa tai edes olemassa. Asiasta vaahtoavien gurujen, hyvinvointikonsulttien ja kaikenlaisten elämäntapalierojen mielestä ihmisten tulisikin herätä ja olla läsnä joka hetkessä.
Nämä ihmiset eivät tunnu ymmärtävän, että keskimääräinen ihmiselämä on uuvuttava kärsimysnäytelmä, jossa läheskään jokainen hetki ei ole läsnä olemisen arvoinen. Itseasiassa päivämme on ängetty ömppötäyteen hetkiä, joissa ei ole mitään nähtävää tai koettavaa.
Tällaisten hetkien läpi lusiminen sataprosenttisen skarppina ja tietoisena ei tee ketään sen autuaammaksi kuin esimerkiksi ruotsinlaivan terminaalissa tai kunnanvaltuuston kokouksessa kaikki aistit herkkänä tilanteen tarkkailu tekisi. Jos joku kuvailee elämäänsä tai edes sen osia sanomalla, että tää on ollut upea matka, niin hän kertoo todennäköisesti unestaan, jota on nähnyt jossain bussin perällä.
Kun olin nuorempi, äitini tapasi toistella, että se on kuin laittaisi rahaa pankkiin, kun nuori mies nukkuu. Ymmärrän nyt, mitä hän tarkoitti, ja soisin ajatusta laajennettavan myös muihin ikäluokkiin.
Jos ihminen nukkuisi vuorokaudesta 22 tuntia ja olisi hereillä 2 tuntia, niin aamukahvin ja iltalääkkeiden ottamisen väliin ei jäisi sellaista aikaa, jolloin ehtisi esimerkiksi rintamalle sotimaan hulluja hyökkäyssotia tai jonnekin huoltamon pihalle polttamaan kumia. Se taas tarkoittaisi sitä, että muut voisivat nukkua yönsä ja päivänsä rauhassa.
Laulussa kehotetaan, että nuku nuku nurmilintu. Minun mielestäni nukkuminen ei voi eikä saa olla ainoastaan nurmilintujen velvollisuus. Heräämisen sijaan olisikin parempi, mikäli ihmiskunta voisi viettää valveillaoloajastaan vielä huomattavasti nykyistä suuremman osan unessa.
Kirjoittaja on Laitilan Sanomien avustaja.