Tulevana sunnuntaina 2 vuotta täyttävän Amos Härkisuon kiharat ovat saaneet ilmapallosta supervolyymia ja sähkövaraus on saanut ne nousemaan koko pituudeltaan kohti kattoa. Muita hassu näky vähän naurattaa, mutta Amos itse on paljon kiinnostuneempi värikynistä ja kädessään olevasta ilmapallosta.
Monella työpaikalla oli viime perjantaina tutusta poikkeava meininki, kun vietettiin Lapsi mukaan töihin -päivää. Lähitapiolan Laitilan konttorilla oli menossa mukana eri-ikäisiä lapsia.
– Ollaan piirretty, tehty tietovisa ja askarreltu Amoksen seurana, kertoo äitinsä työpaikalle tullut 9.-luokkalainen Suvi Jalonen, 15.
MYÖS 8.-luokkalainen Otto Helo, 14, oli tullut yläkoulusta oman äitinsä työpaikalle, tosin vain pistäytymään. Hän oli lähdössä vielä iltapäivän viimeisille tunneille kouluun takaisin.
Teemapäivä oli tuonut myös 6.-luokkalaisen Frans Kuusiston Lähitapiolaan, joka on hänen isänsä työpaikka.
Lapsi mukaan töihin -päivä saa Otolta, Suvilta ja Fransilta peukutukset.
– Ihan kiinnostavaa nähdä, mitä vanhemmat tekee työkseen.
Lähitapiolan sohvalla istuva Amos ei ole äitinsä tai isänsä työpaikalla, vaan äitinsä kummitädin työpaikalla.
FRANS, Otto ja Suvi ovatkin päässeet myös konkreettisesti seuraamaan, mitä vakuutusyhtiön työntekijät Laitilan konttorilla tekevät. Tai ainakin niiltä osin kuin se on mahdollista, sillä salassa pidettävää asiaa on paljon.
Lähitapiolan Laitilan konttorilla järjestettiin nyt ensimmäistä kertaa Lapsi mukaan töihin -päivää.
– Vanhempien työ saattaa jäädä vähän vieraaksi lapsille, jos työ on sellaista, ettei siitä kauheasti voi kotona puhua. Mutta teemapäivän avulla voidaan näyttää, miten, missä ja keiden kanssa töitä tehdään, yritysliiketoiminnan myyntijohtaja Tuire Kinnala-Helo ja yritysliiketoiminnan myyntipäällikkö Pekka Kuusisto pohtivat.
– Ja voidaan myös viestiä sellaista perhemyönteistä työkulttuuria, he jatkavat.
TILANNE oli kaikille kiva: lapset haluttiin töihin mukaan ja he halusivat tulla työpaikalle.
– Kun kysyimme nuorilta, onko heillä kiinnostua osallistua tällaiseen teemapäivään, niin kyllä he halusivat tulla, Kinnala-Helo ja Kuusisto kertovat.
Frans, Otto ja Suvi vahvistavat aikuisten sanoman.
– Ihan vapaaehtoisesti ollaan täällä, he sanovat naurahtaen.
AMOS puhuu sen sijaan värittämisestä ja askartelemastaan kuvallisesta henkilökortista, joka roikkuu hänen kaulassaan. Sellainenhan kuuluu olennaisena osana monen työpukeutumiseen.
– Kato, hän kehottaa ja nostaa henkilökorttia eteeni ja hymyilee maireasti, niin kuin hymyillään silloin, kun on tehty jotakin, mihin voi olla todella tyytyväinen.
Ja on hymyyn syytäkin, kortti on mitä mainioin! Ja Amoksen kuvakin on aivan hänen näköisensä, tosin hiukset ovat siististi päätä myöden. Hän näyttää olevan enemmän kuin valmis asiakastapaamisiin.