Menen kouluun niin kuin muutkin. Avaan ulko-oven ja melkein heti tulee päänsärky. Miksi? Koska koulussa on sisäilmaongelma ja siellä on mikrobeja.
Itse alan olla väsynyt siihen, että en saa opiskella samalla tavalla kuin muutkin. Olen joutunut opiskelemaan 1. jakson melkein kokonaan itse tai Meet-sovelluksen kautta muualta. Enkä näe kavereitani. Tämä vain sen takia, että en saa mennä koulun sisälle, jotta minulle ei tule pysyviä terveysongelmia lisää (mm. kolmoishermosärky, poskionteloiden umpeutuminen).
Ennen yläkoulua pystyin olemaan ilman oireita, kunnes muuttui pikkuhiljaa siihen, että oireet lisääntyivät ja pahenivat koulupäivän aikana. Nykyään kestää vain alle minuutti kunnes alkaa särkemään pää. Pelkkä Varppeen koulun oven avaus riittää.
Olisiko sinun mielestä kivaa yrittää opiskella asioita päänsäryssä ja väsymyksessä? Niiden seurauksena on vaikea saada edes unta. Vain sen takia, että olet koittanut opiskella sellaisessa tilassa, jossa ilma on huono.
Tiedän olevani teini, mutta oireeni eivät johdu siitä. Olen aina tykännyt käydä koulua, paitsi nyt. On muitakin, jotka oirehtivat rakennuksesta, mutta on myös niitäkin, jotka valehtelevat asiasta.
Ei ole kivaa urheilijana, että joutuu jättämään treenit väliin vain sen takia, että pysyy edes hädin tuskin pystyssä ja tajuissaan. Pystyisitkö sinä keskittymään silloin kunnolla ja olemaan aktiivinen tunnilla?
Välillä jossain luokissa säryn lisäksi silmät kutisivat niin kovasti, että olisi tehnyt mieli repiä ne päästä pois. Tiedän muitakin oppilaita, joilla silmät punoittaa tai kutisee. En ole siis ainoa.
Vieläkö ihmettelet mistä kirjoitan? Varppeen koulun sisäilmaongelmista.
Oma oireiluni alkoi 7. luokan puolella. Toukokuussa opiskelin ulkona tai lukion puolella. Olin iloinen siitä, kun Wilma-viestissä kerrottiin koulua kesälomalla remontoitavan. Tästä toivoin, että 8. luokka alkaisi hyvin, enkä enää sairastuisi koulussa. Toisin kävi.
8. luokan syksyllä oireet palasivat heti ensimmäisenä päivänä. Toisena päivänä jouduin lähtemään kotiin jo toisen oppitunnin jälkeen. Eipä ollut kesän remontti mitään korjannut tai auttanut. Eikä varmasti auta jatkossakaan, vaikka aikuiset toisin vakuuttelisivatkin. En luota siihen enää.
Varppeen koulua on korjattu monesti, ja ennenkin on ollut oireilevia nuoria ja aikuisiakin. Valitettavasti osa voi olla jo tottuneita oloonsa, eikä tajua itsellään olevan oireita. Itse huomaan eron. Olen sen nyt ymmärtänyt. Kappelimäen puolella, kotona, harrastuksissa tai yleensäkin lomalla en kärsi näistä terveysongelmista.
Aluksi onneksi pärjäsin lukion puolella kunhan ollaan kaukana yhdyskäytävästä. Nyt en ole enää oireeton lukionkaan puolella. Ja se harmittaa. On pelottavaa kävellä käytävällä kun itse vaistoaa, haistaa ja tuntee jotain sellaista, muut eivät. On myös ärsyttävää kun aistin toisten vaatteista sen ilman. Tunnen sen poskionteloissa ja nenässä. Lisätietoa sisäilmaoireista löydät sisäilmayhdistyksen sivuilta.
Luin, että herkkyys sisäilman epäpuhtauksille on yksilöllistä. Jos katson yhdistyksen sivuilta oirelistaa, on itselläni niistä valitettavan monta, kuten edellä kerroin. Minulla on jo valmiiksi allergioita ja astma. Siksi olen ehkä herkempi oirehtimaan kuin toiset ja huomaan helpommin sisäilman erot. En kuitenkaan toivo kenellekään kehittyvän astmaa, muuta keuhkosairautta, lisäallergioita tai kroonista kipuyhtymää sen vuoksi, että vuosia altistuu huonosta sisäilmasta.
Surullisinta on se, kun osa ei usko. Se voi olla ymmärtämättömyyttä tai silkkaa välinpitämättömyyttä. Ei tunnu hyvältä se, että itseni vuoksi kaikki muut joutuvat siirtymään muualle. Ei tunnu myöskään hyvältä se, että joku valittaa melkein joka tunti ”Miks ollaan täällä…” Eikä se, että opettajat joutuvat suunnittelemaan tai viestimään ylimääräistä, kun en joka paikkaan voi tulla, vaikka haluaisin. Pysyn kumminkin mieluummin kivuttomana, terveenä ja pystyssä.
Mieluummin opiskelen luokkani mukana paikassa, jossa oireita ei tule kuin niin, että yritän seurata meettiä yksin kotona tai opiskelen täysin itsenäisesti jonkun asian. Minulla on oikeus opetukseen ja ilman sitä koulunumerot laskee, vaikka kunnolla yrittäisinkin.
Viimeisin vaihtoehto on koulun vaihto. Onko se reilua, että joutuisin jättämään kaverit ja menemään uuteen kouluun vain siksi, että yhtä rakennusta ei saada puhtaaksi ja korjatuksi? Jokaisella on oikeus terveelliseen opiskeluympäristöön.
Wilma-viestissä sanottiin tutkittavan lisää ja korjattavan tilannetta. Milloin uskalletaan meille pitää sisäilmakysely?
Jos haluat lisää tietoa esimerkiksi henkilökohtaisista kokemuksista, niitä löytyy homepakolaisten nettisivuilta.
En itse halua kärsiä oireista lopun elämääni. Enkä toivo, että tämä estää minua joskus opiskelemasta siellä, missä haluaisin. Tai tehdä töitä.
Suomessa altistuu päivittäin kosteus- ja homevaurioille 600 000−800 000 ihmistä. En halua enää olla yksi heistä. Lisätietoa löydät hengitysliiton nettisivuilta.
Tiedän jalkapallojoukkuekavereiden kautta, että Raumalla korjattiin kouluja ja lopulta ne purettiin ja rakennetaan uutta. Kaikki siksi, että alustava remontti oli tehty huonosti tai se ei vaan riittänyt korjaamaan ongelmaa ja oireilevia silti oli. Onneksi siellä tajuttiin asia ja tehdään suoraan uusi eikä enää yritetä korjata pilaantunutta.
Netistä löytyy katsoessa monta sisäilmaongelmista johtuvaa lehtijuttua. Tuli vastaan myös Varppeen 2018 lehtijuttu. Ongelmia on siis korjattu jo ainakin viisi vuotta sitten, taas uudelleen kolme vuotta sitten, taas viime kesänä siltikään onnistumatta poistamaan ongelmaa.
Minun mielestä Varppeen koulu pitäisi jyrätä maan tasalle ja rakentaa kokonaan uusi, vaikka se on suojeltu rakennus. Loppujen lopuksi kokonaan uuden rakentaminen tulee halvemmaksi kuin muutaman vuoden välein korjaaminen, koska mikrobit kumminkin leviää ei rempatun alueen luota takaisin siihen, joka juuri oli korjattu. Jatkuvasti korjaaminen on rahan tuhlausta. Ihan kuin heittäisi kolikoita jatkuvasti syvään kaivoon toivoen, että toive toteutuisi.
Minun luotto korjauksiin on mennyt.
En yrittäisi valtimon avohaavaa paikata muumilaastarilla.
Vilma Tolvanen
Mielipidekirjoitus on kirjoitettu äidinkielen tunnilla.