Inga Nuojua
Kaupan ovessa iltapäivälehtien lööpit kirkuivat kolmen epidemian rantautuvan jylläämään Suomeen samanaikaisesti. Ei kulunut montaa päivää, kun heräsin kurkkukipuun. Aamulla päätin olla pikkuvaivasta välittämättä. Tein suunnittelemani sänkyjen siivouksen. Panin pesukoneen pyörimään.
Kun tuli aika ripustaa pyykit kuivumaan, hämmästelin, etten jaksa nostaa käsiä ja jalatkin painavat omituisesti. Hetken päästä iski horkka. Tajusin, että nyt on parasta luovuttaa.
Seuraavat päivät laahasivat kuumesumussa. Oli se taudin vaihe, että ei jaksa kuin maata silmät kiinni vesimuki sängyn vieressä. Kolmantena kuumepäivänä ukko tuli tyrkyttämään banaania. Olin suunnattoman hämmästynyt.
Hän kun on aina ollut sitä mieltä, että sänkyyn ei mitään tuoda. Pakko oli yrittää syömistä, kun kerran ukko osoitti huolehtimista. Mitä lienee sahajauhomerkkiä banaani ollut. Meni alas vesimukillisen avulla.
Seuraavana aamuna heräsin yöpaita, tyyny ja lakana märkänä. Kuume oli laskenut. Ukko oli jo kahvinkeitossa. Vaihdoin paidan ja ryömin ukon kuivalle puolelle kuumeenmittaukseen.
Pahasti alilämmön puolella oltiin, mutta pää tuntui pelaavan paremmin. Olo tosin oli kivuliaampi kuin kuumeessa. Suomen kielessä tälle vaiheelle on hyvä nimi. Kun ei ole enää kovasti sairas, muttei vielä tervekään, on toipilas.
Ryhdyin analysoimaan, mikä kolmesta epidemiaviruksesta oli minut nujertanut. Olisiko influenssa? Sen olen sairastanut yleensä kymmenen vuoden välein. Viimeksi ennen koronaa, kun ukko kantoi sen kuoroharjoituksistaan kotiin. Influenssani on aina ollut korkeakuumeellinen. Meneillään oleva tauti ei ollut sitä.
Entä korona? Sen kourissa kituuttelin puolitoista vuotta sitten. Ukko sen silloinkin toi tuliaisena – sillä kertaa yliopistosairaalasta. Sairastui ensin itse. Siinä taudissa nuha ei ollut alkupään oireistoa ollenkaan ja koronayskä oli kuivaa kakutusta viikosta toiseen. Ei oikein passannut tämä tauti koronaksikaan.
Entäpä se kolmas? RS-virus. Tätä olen pitänyt yhtenä ”tavallisen flunssan” aiheuttajana. Voisiko se olla näin kovaotteinenkin? Kaikkitietävä netti osasi kertoa, että kyseinen virus aiheuttaa kurkkukipua, nuhaa, limaista yskää ja lämpöilyä. Bingo! Yskä on ollut lohkeavaa oikeastaan alusta asti. Kuume ei ole jaksanut kiivetä yli kolmenkymmenenkahdeksan. Nenä on ollut tukossa. Ja korvat! Lopulta en kuullut enää kuumemittarin piipitystä. Väitin ukolle, että nyt siitä loppui patteri.
Piti pikkumökissä puhelimella ottaa ukkoon yhteyttä naapurihuoneeseen, kun huutamaan ei pystynyt eikä vastaustakaan olisi kuullut. Mutta miten tavallinen flunssavirus kaataa aikuisen sänkyyn viikoksi?
Netti tiesi: vaarallinen vastasyntyneille ja vanhuksille. Toinen kerta bingo! Miten olin unohtanut, mihin viitekehykseen kuulun.
Kirjoittaja on eläkkeellä oleva biologi, joka on kotoisin Laitilasta.