Timo oli vuosia sitten eronnut. Joskus hän minullekin ohimennen mainitsi, miten mukava olisi kohdata vielä joku. Sitten hän kohtasikin. Timo kertoi somessa tarinoita heidän reissuistaan, kuvaili hersyvästi heidän kokkauksiaan ja hassuja kinasteluitaan. Vasta kun Timo kertoi rakkaansa menehtyneen, sain tietää, että hänen avopuolisonsa oli sairastanut pitkään syöpää.
Nyt pyhäinpäivänä Timo muisteli rakastaan, jonka kuolemasta oli kulunut vuosi. Timo oli matkannut heidän lempipaikkaansa ja syönyt heidän lempiravintolassaan. Tarinasta hehkui kiitollisuus koetusta rakkaudesta.
Suosittu Elämäni biisi –ohjelma päättyi pyhäinpäivän iltana presidenttiehdokkaiden kisailuun. En odottanut ohjelmalta mitään, sillä totta kai vaalien alla presidenttiehdokkaat kilvoittelivat tarinoillaan, silti kyynistynyt mieleni herkistyi. Se tapahtui yllättäen Alexander Stubbin kertomuksen kohdalla. Alexanderin tarina hänen isänsä ja näyttelijä Pirkko Mannolan rakastumisesta sai herkistymään. Liikuttavinta oli nähdä yleisön joukossa Alexanderin isä, joka istui Pirkko vierellään. Isän silmissä oli kyyneleitä. Hän oli elänyt hetken yksin jäätyään leskeksi ja sitten, ikämiehenä yllättäen kohdannut nuoruuden rakkautensa.
Näiden kahden miehen liikuttuminen muistutti hyvin, miten onnekas ihminen on, kun saa osakseen rakkautta. Nopeasti rakkaus arkipäiväistyy ja sitä alkaa pitää itsestäänselvyytenä. Me parisuhteessa marinoituneet olemme onnekkaita, sillä kaikki eivät koe koskaan rakastumista tai kiintymystä. Kuinka paljon joukossamme on lapsia, nuoria ja iäkkäitäkin, jotka ovat kokeneet elämässään vain hylkäämisiä ja jopa julmuutta.
En ole silti niin sinisilmäinen, että kuvittelisin välittämisen aina auttavan. Tämän pettymyksen koin jo 15-vuotiaana. Kuulin nuoresta pojasta, Kakesta, joka istui Kakolassa tuomiota taposta, syyttömänä totta kai. Halusin tukea nuorta vankia ja aloin kirjoitella hänelle, äidin tietämättä tietenkin. Kake ehdotti tapaamista ja niin kiipesin Kakolanmäelle. Minut ohjattiin vankilanjohtaja Totti Karpelan huoneeseen, joka tiukkasi, miksi haluan tavata vangin, enhän ollut hänelle mitään sukua. En muista mitä vastasin, mutta pääsin tapaamaan Kakea. Kävin kaksikin kertaa. Kake oli ujon ja viattoman oloinen, kauniskin.
Toisen vierailun jälkeen sain Kakelta kirjeen, jonka sävy oli muuttunut. Teksti oli raakaa ja seksuaalisesti värittynyttä. Lopetin kirjeenvaihdon, eikä hänkään sitä jatkanut.
Tänä aikana moni kokee yksinäisyyttä. Kaikilla ei ole sitä suurta onnea, että kohtaisi rakkauden tai löytäisi kestävän ystävyyden. Tinderit ja chatit pursuavat ihmisiä, jotka kaipaavat lähelleen toista.
Monelle rakkain on lemmikki. Kissa tai koira hyväksyy ihmisen sellaisena kuin on, myös rikkinäisenä. On tärkeää, että joku aidosti välittää.
Teija Uitto
Kirjoittaja muisteli tänä pyhäinpäivänä kahta ystäväänsä, jotka ovat menehtyneet tänä vuonna.